Pages

Search This Blog

28 tammikuuta 2016

Kun ei jaksa odottaa

Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta haluan puhua aiheesta lisää kun se tuntuu nyt niin ajankohtaiselta. Mä oon aina ollut tosi suorituskeskeinen ihminen. Aika pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, virheistä syyllistän itseäni viikkoja ja kaikessa pitäisi olla aina paras. Mun on vaikeaa antaa itselleni lupa levätä. Kun mies tulee töistä hän istuu hyvällä omatunnolla sohvalle, mutta minä siivoan, käyn lenkillä, pesen pyykkiä ja jos en mitään muuta keksi järjestelen hyllyjä ja etsin parittomille sukille kavereita. Pakko keksiä mitä tahansa "hyödyllistä" tekemistä, sillä musta tuntuu siltä, että päivässä pitää saada aikaiseksi muutakin kuin vain työt, koulu ja pakolliset kotihommat. Sohvalle istahtaminen tuntuu jotenkin väärältä, tämänkin ajan voisin käyttää tehokkaammin, mietin. 

Kuten aiemmin kirjoitin, olen taas sairaslomalla tuon kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia ja koska lääkitykseen tehtiin muutoksia, olen tosi uupunut enkä  jaksa  tehdä paljoa muuta kuin levätä. Tämän postauksen kirjoittaminenkin tuntuu hirveltä urakalta, mutta halusin väsymyksestä huolimatta purkaa vähän ajatuksiani, pahoittelen jos tämä teksti on kovin sekavaa. Mua ahdistaa huomata oma rajallisuuteni ja musta tuntuu usein siltä, ettei tämä sairauskaan ole riittävä syy olla kotona.  Vaikka mun on se ihan älyttömän vaikeaa hyväksyä, mun on nyt pakko levätä ja antaa itselleni aikaa. En tiedä kuinka kauan, sen aika näyttää. Takaraivossa sykkii jatkuvasti pelko siitä, että mitä jos joudun taas pitää välivuoden töistä ja koulusta. En jaksaisi odottaa ja tuntuu, että jokainen kotona vietetty päivä on elämäni tuhlaamista.  Sitten törmäsin Hidasta Elämää-sivustolla näihin lohduttaviin sanoihin:

"Odottaminen ei tarkoita toimettomuutta, se meinaa ettei minulla ole kiire sinne, minkä aika ei vielä ole. Että jokin ulottuvuus, jonka sieluni tunnistaa, ei ole vielä valmis. Minä voin odottaa, sillä lujemmin kuin koskaan uskon, että kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan. Eikä se oikeastaan ole odottamista ollenkaan - se on elämää."

Nämä sanat luettuani mulle tuli heti parempi mieli. Vaikka odottaminen etenkin näin kärsimättömälle ihmiselle on välillä tosi vaikeaa, sillä on varmasti tarkoituksensa. Kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan. Jos tämän murehtimisen sijaan yrittäisin olla itselleni ystävä orjapiiskurin sijaan ja keskittyisin keksimään itselleni jotain kivaa tekemistä, jonka avulla aika kuluisi paremmin? Tälläisiä ajatuksia tänään,  jos teillä on jotain ehdotuksia mitä keksisin itselleni ajankuluksi tai tiedätte vaikka jonkun hyvän Netflix-sarjan niin kertokaa ihmeessä! Kivaa torstai-iltaa! 

10 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, koska samaistuin niin häkellyttävän suuresti ajatuksiisi. Itse asiassa jopa niin paljon, että hieman alkoi pelottaa...

    En itsekään pystyn vain olemaan ja jatkuvasti pitäisi suorittaa. Pysähtyminen ahdistaa suuresti - pelkään kai, että menetän kontrollin ja muutun laiskaksi loppuelämäkseni. Mene ja tiedä, miksi itselleen armollisempi asenne ei vain onnistu.

    Sinulle tahtoisin sanoa, että ota aikasi ja kerää rauhassa voimiasi. Toivut nopeammin, jos nyt pysähdyt hetkeksi. Toivon paljon kärsivällisyyttä ja rohkeutta levätä.

    Tiedän, että sama pätee itsellenikin, mutta toiselle se on hyväksytympää ja huomattavasti helpompi sanoa..

    Voimia!

    www.kuvatarina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevista sanoista, on kyllä ihan totta että toiselle on paljon helpompi olla armollinen kuin itselleen! Sanon nyt kyllä sullekin ihan samat ohjeet, sulla on myös lupa rentoutua ja levätä! <3 Kaikkea hyvää sulle! :)

      Poista
  2. Huomaan itsekkin olevani samanlainen että on vaikea antaa itselleen hengähdystaukoa , itse odottelen että pääsen hoitokokoukseen ja joku päivä tapaan lääkärin joka voisi määrittää oloani edes hieman , kannattaako hakea töitä tai miettiä opiskelua tällä hetkellä. Itsellänikin on mt-ongelmia. Toivottavasti jaksat ja vointisi kohenee
    Mun mielestä modermi perhe on todella viihdyttävä ja hauska että suosittelen katsomaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, oon kuullut paljon hyvää tuosta sarjasta, joten voisin sitä alkaa seuraamaan niin aika kuluisi kotona paremmin! :) Mulla myös vähän sama tilanne kuin sulla, valmistun helmi-maaliskuussa jos kaikki menee hyvin, mutta en tiedä yhtään sitä kannattaako mun tuon jälkeen etsiä töitä, hakea kouluun vai antaa vielä itselle aikaa levätä, mutta sen aika näyttää. Hirmuisesti tsemppiä! <3

      Poista
  3. Välillä on pakko hengähtää ja "laiskotella". Miekin miellän tekemättömyyden laiskotteluksi, vaikka olisin jo ollut koulussa ja töissä. Sitten aloin ajattelemaan erilailla ja nyt sysään liikaa töitä miehelle, kun rentoudun vähän liikaakin.. Nyt olen koittanut kuitenkin parantaa tapojani ja tehdä enemmän :) Voimia siulle hirmuisesti kaiken keskelle! <3

    VastaaPoista
  4. Hei! Eksyin vasta blogiisi ja ensimmäisenä haluaisin sanoa, että olet tosi tosi kaunis.
    Itsekin mielenterveyden kanssa painivana samaistun todella paljon sun ajatuksiin, oon itsekin aina ollut suorittaja ja mestarisyyllistyjä - viimeisin syyni kokea syyllisyyttä oli se, että käyttäessäni mielenterveyspalveluja rasitan Espoon kaupunkia liikaa, ihan älyttömyyksiä siis...
    Anna itsellesi aikaa, välillä on hyvä pysähtyä ja antaa itsensä rauhoittua :) Aina ei tarvitse paahtaa, vaikka siltä tuntuisikin. Helpommin sanottu kuin tehty, i know :D
    Olet arvokas juuri tuollaisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja tervetuloa blogiini, kiitos kovasti kehuista! :) Joo toiselle on niin paljon helpompi sanoa että muista levätä, mutta sama pätee nyt kyllä sinuunkin! <3

      Poista
  5. Fiksuja sanoja;) netflix-leffa must see: 100v joka karkas ikkunasta:D nopeetempoinen, räjäytyksiä, huumoria, ajateltavaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja leffavinkistä! :)

      Poista

Copyright @ Kristiina Laakso.. Blog Design by KotrynaBassDesign