Pages

Search This Blog

27 tammikuuta 2016

Sairaslomalla

F31.6 Kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekamuotoinen jakso, lääkäri ojentaa käteeni sairaslomatodistuksen edellä mainituin perustein ja vielä kerran varmistaa, ettenkö kuitenkin tulisi hetkeksi osastolle lepäämään. Kieltäydyn taas ja vakuutan pärjääväni kotona läheisten tuella ja uudella lääkityksellä, saan seuraavan lääkäriajan kuitenkin heti perjantaille. 


Kesällä saadun diagnoosin jälkeen mun olo on ollut taudinkuvaan kuuluen hyvin vaihteleva, mutta nyt on ollut pidempi ihan hyvä ja tasainen jakso. Ehkä juuri sen takia tämä yhtäkkinen aallonpohja niin säikäytti, tuntuu ahdistavalta kun näitä oloja ei itse pysty kontrolloimaan, ne vaan tulee ja menee. Juuri kun luulee, että nyt on kaikki hyvin, matto vedetään jalkojen alta ja toipumisurakka alkaa taas alusta. Suututtaa, masentaa ja ahdistaa, tämä tuntuu niin tosi epäreilulta, mutta ei nyt auta muuta kuin levätä ja odottaa, että olo paranee. 

Tämä sairaushan ei koskaan parane, mutta lääkityksellä sen voi saada hyvin hallintaan, mutta niinkuin mulle on jo hyvin tullut selväksi, ottaa sen sopivan löytäminen usein aikaa. Mun lääkemääriä nostettiin reippaasti ja olo on heti parempi, mutta aluksi ne väsyttävät niin hirveästi, että mun on pakko olla muutama viikko saikulla. Olotila on nyt aika zombie enkä jaksa hirveästi tehdä muuta kuin makoilla sängyssä, mutta halusin tulla teille pikaisesti kertomaan, että missä mennään. Palailen tänne kun väsymys helpottaa, jos teillä on jotain kysyttävää tästä niin vastaan mielelläni! 

20 kommenttia:

  1. Voi! :( Tosi paljon tsemppiä sulle Kristiina! <3 Kyllä se siitä helpottaa! :) elämä voittaa! (Y)

    VastaaPoista
  2. Yritä jaksaa oireidesi kanssa! Muista olla armollinen itsellesi. Voimia!

    VastaaPoista
  3. Ootko miettinyt haluutko tulevaisuudessa lapsia, kun kakssuuntanen mielialahäiriö on periytyvä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kysymys. Mun äidin suvussa on kaksisuuntaista mielialahäiriötä, olisiko ollut parempi ettei mua olisi tehty? Ei mun mielestä, sillä ei ole 100% varmaa että sairaus periytyy ja toiseksi vaikka tämä sairaus onkin syvältä, koen kyllä elämäni olevan elämisen arvoista siitä huolimatta! :)

      Poista
  4. Tsemppiä sulle ihan mielettömästi!

    VastaaPoista
  5. Ite kans kotiuduin just osastolta ja sairauslomalla. Tsemppiä ja voimia sulle hirmuisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja samoin sulle, kyllä me tästä noustaan taas! :)

      Poista
  6. Koita kestää! Äläkä pakene oloa syömishäiriöön ♥ Toivottavasti sopiva lääkitys löytyy pian.. Bipo on kyllä vittumainen (anteeksi kielenkäyttö) sairaus, kun eka ollaan niin kuninkaita ja sitten maataan maailman pohjalla. Sentään oot saanut "nauttia" tasaisuudesta pienen aikaa. Tsemppiä jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti! Joo tän diagnoosin myötä oon tajunnut, että tämä bipo on ollut alusta asti se mun päällimmäinen ongelma, anoreksia ja pakko-oireet tulivat kuvioihin silloin neljä vuotta sitten sen takia, kun yritin hallita tätä mielialojen vaihtelua ja sen tuomaa ahdistusta, tosin silloin 15-vuotiaana kukaan ei vielä tajunnut että mulla on tää bipo kun se oli vielä paljon lievempi enkä osannut mieliala oireiluani tuoda riittävästi esille. Hyvin tätä sairautta kyllä kuvasit, se on just tuollaista. Paljon tsemppiä sullekin! <3

      Poista
  7. Voi Kristiina tsemppiä ja voimia ihan tosi paljon!!

    VastaaPoista
  8. Huh, rankalta kuulostaa. Voimia hurjasti! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä se kyllä kieltämättä on ollutkin, mutta eiköhän tämä tästä taas! Kiitos paljon!<3 :)

      Poista
  9. Alussa todella vaikea ottaa selvää eri vaiheista, tiedän tämän kokemuksesta, kun itsellänikin kyseinen diagnoosi. On kuitenkin ollut jo melkein viisi vuotta ja pikkuhiljaa oppii tunnistamaan varoittavia merkkejä. Se on tärkeää huomata ajoissa, kun pahempi vaihe on tulossa. Heti kontaktia hoitotahoille, jotta ei äidy tosi pahaksi. Tuntuu edelleen, etten tule oppimaan elämistä tämän kanssa, koska taas hyvin heittelevä mieliala, mutta kyllä se on mahdollista. Lääkkeet ja oikea hoito tekevät sen kanssa elämisestä helpompaa. Tsemppiä, anna itsellesi huopaa ja hoivaa, kuuntele itseäsi ja kyllä sä pärjäät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista ja rohkaisevista sanoistasi, tuntuu niin helpottavalta tietää etten ole yksin tämän sairauden kanssa, vaikka en tätä tietenkään toivoisi kenellekään. Mun diagnoosi on vasta niin uusi ja aluksi mielialojen vaihtelut eivät olleet näin voimakkaita, joten en vielä aina tunnista niitä varoitusmerkkejä, minkä seurauksena nytkin tämä olo pääsi tosi ikäväksi. Mutta kuten sanoit, eiköhän pikkuhiljaa tämän kanssa opi elämään! :) Kaikkea hyvää sulle! <3

      Poista

Copyright @ Kristiina Laakso.. Blog Design by KotrynaBassDesign