Heippa! Täällä on eletty todella jännittäviä aikoja ja nyt tuntuu siltä, että haluan tästä asiasta blogissakin kertoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin niin meidän esikoinen syntyy lokakuun lopulla. Olemme tietysti molemmat todella onnellisia, tämä on ollut niin hartaasti toivottu asia. Samaan aikaan on pää ihan pyörällä kaikista muutoksista ja uusista asioista, mutta pikkuhiljaa tämä alkaa tuntua todelta. Mutta miten sain tietää olevani raskaana?
Lauantaina 22.2.2020 menkat oli pari päivää myöhässä. Illalla meillä oli juhlat tiedossa, joten päätin aamulla tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin. Mulla oli ollut viikon verran todella omituinen ja etova olo, joten epäilykset olivat alkaneet herätä. Tein testin ja siihen piirtyi selvästi vain se yksi viiva, niinkuin aina ennenkin negatiivisissa testeissä. Laskin testin pettyneenä pyykkikoneen päälle ja pesin hampaat. Hampaiden pesun jälkeen vilkaisin testiä uudelleen ja siihen oli ilmestynyt toinenkin viiva! Se oli kyllä aika haalea, mutta ihan selvä viiva kuitenkin. Epäuskoisena katsoin testiä, otin siitä kuvan ja lähetin sen Whatsapp-ryhmään johon kuuluu kolme mun ystävää. "Tein just raskaustestin, näättekö tekin tässä kaksi viivaa?" kysyin. Lähetin saman viestin myös äidille. Kaikki naiset vahvistivat että kyllä siinä on toinenkin viiva, mutta koska se oli vielä niin haalea niin tultiin yhdessä siihen tulokseen että ehkä testi kannattaa tehdä vielä varmuuden vuoksi myöhemmin uudelleen.
Odotan pari päivää ja maanantaiaamuna 24.2.2020 päätän tehdä vielä uuden testin. Jännitin että mitä jos viiva onkin kadonnut mutta päinvastoin ruutuun ilmestyi nopeasti kaksi samanlaista kirkkaanpunaista viivaa. Ei epäilystäkään, olen ihan oikeasti raskaana! Samana maanantaina varasin ajan yksityiselle varhaisultraan, koska halusin varmistaa että kaikki on siellä kunnossa. Parin viikon päästä istuin odotushuoneessa itkua pidätellen kun mua jännitti niin paljon. Onneksi ihan turhaan, ultrassa näkyi pieni vauvanalku jonka sydän sykki jo kovaa vauhtia. Silloin oli rv 6+3.
Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet aika uuvuttavia. Mun raskautumista sai tosiaan vähän odotella ja tietenkin tärppäsi juuri silloin kun tuntui että muutenkin on liikaa asioita päällekäin ja energiat tosi vähissä. Tasapainoilin töiden, koulun ja työharjoittelun välillä ja sen lisäksi meillä on iso remontti kesken. Tietysti pahin pahoinvointi iski juuri maaliskuulle kun oli kaikkein kiireisintä ja työharjoittelussa piti tehdä kaikki näytöt. Jostain sitä vaan kaivoi sellaisen henkisen vitosvaihteen enkä yhtäkään päivää ollut poissa mistään. Laitoin vaan aamuisin herätyskellon soimaan aikaisemmin jotta mulla oli aikaa syödä rauhassa ja odottaa että pahin aamupahoinvointi alkaa helpottaa. Olin todella uupunut, pää oli ihan puuroa enkä jaksanut keskittyä mihinkään, mutta sain kuitenkin kaikki asiat edes jotenkin hoidettua. Onneksi mun ei ole tarvinnut oksentaa kertaakaan, joten tiedän että moneen muuhun verrattuna pääsin helpolla. Voin vain kuvitella millaista helvettiä se olisi kun jo tämä 24/7 etova olo ja väsymys tuntuivat niin raskaalta.
Tänään on rv 13+2 ja toinen kolmannes on alkanut. Ensimmäisiä kuukausia leimasi pelko ja ahdistus, jotenkin ei vielä uskaltanut uskoa koko asiaa todeksi. Raskautta oli niin kovasti odotettu ja koko riskiajan pelkäsin että tämä onni otetaan meiltä pois. Nyt olo on fyysisesti ja psyykkisesti huomattavasti parempi ja olen oikeasti pystynyt jo vähän nauttimaan olostani. On ihanaa päästä jakamaan tätä matkaa teidän kanssa ja tarkoituksena olisikin tehdä tänne mahdollisimman paljon raskausaiheista sisältöä. Asiat unohtuu ajanmittaan niin helposti, että haluan tallettaa tänne mahdollisimman paljon muistoja näiltä ainutlaatuisilta kuukausilta. Mun Instagramissa @kristiiinalaakso pääset seurailemaan mun arkikuulumisia ihan reaaliajassa, tänne blogin puolelle kirjoittelen sitten pidempiä asiapitoisia tekstejä. Mukavaa uutta viikkoa, palaillaan taas pian! ♥
Onnea odotukseen!
VastaaPoistaKiitos paljon! <3
PoistaTosi paljon onnea raskaaksi tulemisesta, miten ihanaa <3
VastaaPoistaVoi kiitos! <3
Poista