Heippa! Mua on vaivannut hirveästi se, etten ole päivitellyt tänne mitään sitten loppuraskauden. Kaikki on meillä tosi hyvin, mutta vauva-arki vei niin mennessään että blogi on ihan jäänyt. Muutenkin, Instagram ja Youtube ovat mulle ne pääkanavat tällä hetkellä, joten mua kannattaa seurata siellä! Halusin kuitenkin päivittää blogin nyt ajantasalle ja esitellä teille meidän ihanan Alvarin. Hän syntyi 23.10.2020 klo 7.43 mitoilla 3995 grammaa ja 52 senttiä.
Meidän Alvar
Viimeinen raskauskuukausi
Heippa! Täällä eletään viimeistä raskauskuukautta, laskettu aika on 30.10. Kävin juuri neuvolassa missä sanottiin, että vauva alkaa olla jo sen verran alhaalla että kyllä hän pian syntyy. Tiedä sitten mikä on pian, jotenkin itsellä on sellainen fiilis, että varmaan tässä saadaan vielä hetki odotella. Vatsan laskeutumisen oon kyllä olossani huomannut, hengittäminen on huomattavasti helpompaa mutta vuorostaan käveleminen hankalaa kun vauva painaa tuonne alas.
Myös kipeät harjoitussupistukset on lisääntyneet ja niitä on ollut paljon joka päivä. Todella rasittava vaiva kun tietää, ettei niitä ole niin usein eivätkä ne ole niin kipeitä että tässä nyt vielä synnytettäisiin, mutta kuitenkin sattuu sen verran että silloin on vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun.
Lämmin suihku ja kauratyyny ovat onneksi vielä hyvä apu särkyyn. Lisäksi ostin jo raskauden puolivälissä jumppapallon kun kuulin monelta sen olevan raskausaikana kätevä moneen vaivaan. Kun sen päällä istuu ja kevyesti pomppii niin saa mukavasti liikettä jumissa olevaan lantioon ja selkään. Jos supistaa tuntuu siihen nojaaminen hyvältä. Uskon, että tulen palloa käyttämään sairaalassakin sitten tosi toimissa.
Alkuraskaudessa ajatus synnytyksestä ahdisti, mutta nyt vaan odotan sitä innolla. Vauvaa alkaa olla jo niin ikävä että olen valmis ihan mihin vaan kunhan saan hänet pian syliini. Lisäksi olo omassa kropassa on niin tukala, etten malta odottaa että iso vatsa on pois tieltä. Hienosti kyllä luonto on tämän asian suunnittellut. Ajatukset on jo kovasti lähestyvässä vauva-arjessa. Kaikki hankinnat on tehty ja koti valmiina uutta perheenjäsentä varten. Paljon olen lukenut vauvan hoidosta ja ottanut asioista selvää, vaikka varmasti käytännössä kokemuksen kautta ne asiat sitten parhaiten oppii.
On ollut ihana huomata miten moni meidän lisäksi on vauvan lähestyvästä syntymästä niin onnessaan. Meiltä ei tule kyllä innokkaat lapsenvahdit heti loppumaan. Kaikki apu on kyllä tervetullutta, sillä varmasti siihen välillä väsyy kun pieni rakas on jatkuvasti niin tarvitseva. Meillä on tosi hyvä tukiverkosto kun kaikki läheiset asuvat niin lähellä, tiedän ettei kaikki ole näin etuoikeutettuja. Ollaan siitä kyllä jo nyt niin kiitollisia.
Tähän asti raskaus on mennyt musta tosi nopeasti, mutta nyt on kyllä päivät alkaneet tuntua pitkiltä. Enää ei jaksa samalla tavalla touhuta ja olo alkaa olla aika kurja. Onneksi joka päivä ollaan vähän lähempänä sitä hetkeä, että saadaan vauva meidän luo. Sen ajatuksen voimalla jaksaa. Kivaa viikonloppua!
Vauvakutsut
Heti kun kerroin ystävilleni raskaudesta he riemastuivat siitä ajatuksesta, että saavat järjestää mulle baby showerit. :D Tämä aikomus tuli siis tietooni heti enkä muutenkaan erityisemmin pidä yllätyksistä, joten sovittiin että järjestellään juhlia yhdessä. Loppukesästä meidän remonttikin valmistui ja tytöt halusivat tulla sitä katsomaan, siispä päätettiin pitää juhlat samalla kertaa meillä.
Kiitos rakkaat ystävät, teitte juhlapäivästä ikimuistoisen. Todella arvostan sitä miten paljon olitte nähneet vaivaa ja tarkkaan kaikki miettineet. Niin ihanaa, että vauvalla tulee olemaan elämässään noin upeita naisia. Toivottavasti nähdään taas pian!
Odotuskuvaus
Raskauden puoliväli ylitetty
Pahoinvointi kyllä loppui toisen kolmanneksen alussa, mutta tilalle sain kovat selkä,-ja liitoskivut sekä harjoitussupistukset. Olin töissä kaupassa, mutta kesäkuun alussa jouduin jäädä sairaslomalle. Työ oli fyysisesti niin kuormittavaa, että illat vaan makasin sohvalla ja itkin yksi lämmin kauratyyny vatsan päällä ja toinen selässä. Harjoitussupistukset olivat niin huolestuttavan kipeitä, että lääkäri määräsi aina vaan lisää lepoa ja sairaslomaa, lopulta olin koko kesäkuun kotona. Mun työsopimus olisi joka tapauksessa loppunut kesäkuun loppuun ja sen jatko oli epävarmaa tämän koronatilanteen takia joten sitä ei sitten enää jatkettu. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa niin asia olisi kovasti harmittanut, mutta nyt kun en ole työkykyinen niin tuntui lähinnä vaan helpottavalta kun ei enää töistä tarvitse stressata. Oma ja lapsen terveys menee kaiken muun edelle. Muutenkin mun oli tarkoitus tehdä kesäopintoja ja nyt olenkin saanut keskittyä pelkästään niihin. Koulu jää mulla hetkeksi tauolle kun vauva syntyy, joten mulla on tavoitteena saada tehtyä opintoja mahdollisimman pitkälle ennen sitä.
Alkuraskauden oireet
Mulla pahoinvointi alkoi jo vikkoa ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Yhtenä aamuna heräsin ja olo oli todella heikko. Oli kauhea nälkä, mutta yhtä aikaa oksetti eikä todellakaan tehnyt mieli syödä mitään. En onneksi oksentanut kertaakaan, mutta vellova matkapahoinvointimainen tunne oli 24/7 kaksi kuukautta. Vaikka tuntui ettei mitään pysty syömään niin kun sai jotain alas niin olo vähän helpotti, joten opettelin syömään parin tunnin välein. Mun ruokavalio oli tuolloin ihan hirveä, söin vain oikeastaan sipsejä, hapankorppuja ja tiettyjä kirpeitä hedelmiä. Koin siitä todella huonoa omatuntoa, sillä tiesin että terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on raskausaikana tosi tärkeä. Tutut äiti-ihmiset kuitenkin lohduttivat, että tuo vaihe menee yleensä nopeasti ohi ja sitten on koko loppuraskaus aikaa syödä terveellisesti. Ja mun kohdalla asia onneksi menikin juuri näin ja nyt toisen kolmanneksen alussa pahoinvointia ei ole ollut enää ollenkaan kunhan vaan muistan syödä säännöllisesti. Nyt pystyn syödä ja liikkua jo ihan normaalisti.
Meille tulee vauva!
Odotan pari päivää ja maanantaiaamuna 24.2.2020 päätän tehdä vielä uuden testin. Jännitin että mitä jos viiva onkin kadonnut mutta päinvastoin ruutuun ilmestyi nopeasti kaksi samanlaista kirkkaanpunaista viivaa. Ei epäilystäkään, olen ihan oikeasti raskaana! Samana maanantaina varasin ajan yksityiselle varhaisultraan, koska halusin varmistaa että kaikki on siellä kunnossa. Parin viikon päästä istuin odotushuoneessa itkua pidätellen kun mua jännitti niin paljon. Onneksi ihan turhaan, ultrassa näkyi pieni vauvanalku jonka sydän sykki jo kovaa vauhtia. Silloin oli rv 6+3.
Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet aika uuvuttavia. Mun raskautumista sai tosiaan vähän odotella ja tietenkin tärppäsi juuri silloin kun tuntui että muutenkin on liikaa asioita päällekäin ja energiat tosi vähissä. Tasapainoilin töiden, koulun ja työharjoittelun välillä ja sen lisäksi meillä on iso remontti kesken. Tietysti pahin pahoinvointi iski juuri maaliskuulle kun oli kaikkein kiireisintä ja työharjoittelussa piti tehdä kaikki näytöt. Jostain sitä vaan kaivoi sellaisen henkisen vitosvaihteen enkä yhtäkään päivää ollut poissa mistään. Laitoin vaan aamuisin herätyskellon soimaan aikaisemmin jotta mulla oli aikaa syödä rauhassa ja odottaa että pahin aamupahoinvointi alkaa helpottaa. Olin todella uupunut, pää oli ihan puuroa enkä jaksanut keskittyä mihinkään, mutta sain kuitenkin kaikki asiat edes jotenkin hoidettua. Onneksi mun ei ole tarvinnut oksentaa kertaakaan, joten tiedän että moneen muuhun verrattuna pääsin helpolla. Voin vain kuvitella millaista helvettiä se olisi kun jo tämä 24/7 etova olo ja väsymys tuntuivat niin raskaalta.
Tänään on rv 13+2 ja toinen kolmannes on alkanut. Ensimmäisiä kuukausia leimasi pelko ja ahdistus, jotenkin ei vielä uskaltanut uskoa koko asiaa todeksi. Raskautta oli niin kovasti odotettu ja koko riskiajan pelkäsin että tämä onni otetaan meiltä pois. Nyt olo on fyysisesti ja psyykkisesti huomattavasti parempi ja olen oikeasti pystynyt jo vähän nauttimaan olostani. On ihanaa päästä jakamaan tätä matkaa teidän kanssa ja tarkoituksena olisikin tehdä tänne mahdollisimman paljon raskausaiheista sisältöä. Asiat unohtuu ajanmittaan niin helposti, että haluan tallettaa tänne mahdollisimman paljon muistoja näiltä ainutlaatuisilta kuukausilta. Mun Instagramissa @kristiiinalaakso pääset seurailemaan mun arkikuulumisia ihan reaaliajassa, tänne blogin puolelle kirjoittelen sitten pidempiä asiapitoisia tekstejä. Mukavaa uutta viikkoa, palaillaan taas pian! ♥