Alkuraskauden oireet

03 toukokuuta 2020
Hei ja kiitos vielä kaikille onnitteluista! Alkuraskaus on onneksi takanapäin ja toinen kolmannes alkanut, joten ajattelin että nyt olisi hyvä hetki palata niihin ah niin ihaniin alkuraskauden oireisiin. Silloin kun yritettiin luin netin keskustelupalstoilta erilaisista raskausoireista samalla itseäni tarkkaillen josko kuitenkin olisi meilläkin jo tärpännyt. Olin lukenut kaiken mahdollisen, mutta silti moni asia pääsi yllättämään. On niin helppoa opetella ulkoa kaikki oireluettelot, mutta  vasta kun ne sattuu omalle kohdalle niin todella ymmärtää miten kokonaisvaltaista se huono olo voi olla.

Mulla pahoinvointi alkoi jo vikkoa ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Yhtenä aamuna heräsin ja olo oli todella heikko. Oli kauhea nälkä, mutta yhtä aikaa oksetti eikä todellakaan tehnyt mieli syödä mitään. En onneksi oksentanut kertaakaan, mutta vellova matkapahoinvointimainen tunne oli 24/7 kaksi kuukautta.  Vaikka tuntui ettei mitään pysty syömään niin kun sai jotain alas niin olo vähän helpotti, joten opettelin syömään parin tunnin välein. Mun ruokavalio oli tuolloin ihan hirveä, söin vain oikeastaan sipsejä, hapankorppuja ja tiettyjä kirpeitä hedelmiä. Koin siitä todella huonoa omatuntoa, sillä tiesin että terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on raskausaikana tosi tärkeä. Tutut äiti-ihmiset kuitenkin lohduttivat, että tuo vaihe menee yleensä nopeasti ohi ja sitten on koko loppuraskaus aikaa syödä terveellisesti. Ja mun kohdalla asia onneksi menikin juuri näin ja nyt toisen kolmanneksen alussa pahoinvointia ei ole ollut enää ollenkaan kunhan vaan muistan syödä säännöllisesti. Nyt pystyn syödä ja liikkua jo ihan normaalisti.

alkuraskauden oireet, raskaus, ensimmäinen kolmannes

Lisäksi pienempiä oireita oli jatkuva jano ja siitä sitten luonnollisesti seurasi se että vessassa sai ravata jatkuvasti. Nälkä oli myös aina vaikkei mitään tehnytkään mieli syödä. Alavatsassa tuntui myös usein menkkamaisia kipuja, jotka kuuluu asiaan mutta muistan pelänneeni että nekin ovat jotenkin huono merkki. Pahoinvointiin liittyi myös hajuherkkyys jonka takia en esimerkiksi pystynyt paistamaan paistinpannulla mitään moneen viikkoon. Se käry oli minusta ihan hirveä ja pahensi pahoinvoinnin tunnetta. Samoin jääkaapin haju, kun päätin syödä jotain niin usein heti jääkaapin avattuani tulin toisiin aatoksiin kun haistoin kaikki ne eri ruuan tuoksut sekoittuneena toisiinsa. Kuulostaa oudolta mutta yhdessä vaiheessa tuntui että jopa erilaiset äänet esim. puhelimessa puhuminen tai tv pahensivat pahoinvointia ja mieluiten lepäilin pimeässä ja hiljaisessa makkarissa.

Pahoinvoinnin lisäksi olin todella väsynyt ja ehkä jopa vähän masentunut. Olisin halunnut vaan nukkua vuorokauden ympäri, mikään ei huvittanut ja olin todella alakuloinen. Olin lukenut paljon fyysisistä oireista, mutta mulle tuli kyllä yllätyksenä tämä mielialan lasku. Miten voikaan yhtä aikaa olla maailman onnellisin ja silti niin itkuinen ja ahdistunut? Näin jälkeenpäin uskon, että kun mulla oli fyysisesti niin kurja olo niin se vaan veti mielenkin maahan. Lisäksi pelkäsin keskenmenoa tosi paljon. Raskautta oli toivottu niin pitkään, että pelkäsin ihan kamalasti että se onni viedään meiltä pois.

Me kerrottiin muutamille läheisimmille ihmisille heti ja kaikki olivat uutisista niin täpinöissään että aluksi musta tuntui siltä että ehkä olisi sittenkin kannattanut hetki malttaa odottaa.  Kaikki kyselivät innoissaan toivotaanko me tyttöä vai poikaa ja  olenko jo hankkinut söpöjä vauvanvaatteita. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa kun en heti osannut samaistua muiden riemuun. Tuntui niin epäolennaiselta miettiä jotain lastenvaatteita kun pelkäsin niin paljon ettei kaikki mene hyvin. Googletin usein "vihaan olla raskaana" ja mua helpotti lukea muiden kokemuksia siitä, ettei raskaus  ole kaikille välttämättä niin ihanaa aikaa.

Onneksi kun toinen kolmannes alkoi mun olo helpotti aivan valtavasti! Uskon, että tuo alakuloisuus oli vahvasti kytköksissä pahoinvointiin ja väsymykseen koska nyt kun ne ovat poissa mun mielikin on ollut huomattavasti valoisampi. Enää ei tunnu siltä, että vihaan olla raskaana vaan päinvastoin olen olostani alkanut vähitellen nauttimaan. Mua helpotti kun nt-ultrassa oli kaikki hyvin, kuulin pikkuisen sydänäänet ja saatiin kotiin ultrakuvia. Enää ei ahdista läheisten raskaushössötys vaan ollaan voitu hössöttää jo vähän yhdessä. :) Nyt tunnen olevani taas oma itseni, on ihanaa kun jaksaa taas tehdä kaikkea ja innostua asioista. Tänään alkoi rv 15, ensi kuussa ollaankin sitten jo puolivälissä. Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti! Millainen sun alkuraskaus oli? 

Meille tulee vauva!

27 huhtikuuta 2020
Heippa! Täällä on eletty todella jännittäviä aikoja ja nyt tuntuu siltä, että haluan tästä asiasta blogissakin kertoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin niin meidän esikoinen syntyy lokakuun lopulla. Olemme tietysti molemmat todella onnellisia, tämä on ollut niin hartaasti toivottu asia. Samaan aikaan on pää ihan pyörällä kaikista muutoksista ja uusista asioista, mutta pikkuhiljaa tämä alkaa tuntua todelta. Mutta miten sain tietää olevani raskaana?

Lauantaina 22.2.2020 menkat oli pari päivää myöhässä. Illalla meillä oli juhlat tiedossa, joten päätin aamulla tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin. Mulla oli ollut viikon verran todella omituinen ja etova olo, joten epäilykset olivat alkaneet herätä. Tein testin ja siihen piirtyi selvästi vain se yksi viiva, niinkuin aina ennenkin negatiivisissa testeissä. Laskin testin pettyneenä pyykkikoneen päälle ja pesin hampaat. Hampaiden pesun jälkeen vilkaisin testiä uudelleen ja siihen oli ilmestynyt toinenkin viiva! Se oli kyllä aika haalea, mutta ihan selvä viiva kuitenkin. Epäuskoisena katsoin testiä, otin siitä kuvan ja lähetin sen Whatsapp-ryhmään johon kuuluu kolme mun ystävää. "Tein just raskaustestin, näättekö tekin tässä kaksi viivaa?" kysyin. Lähetin saman viestin myös äidille. Kaikki naiset vahvistivat että kyllä siinä on toinenkin viiva, mutta koska se oli vielä niin haalea niin tultiin yhdessä siihen tulokseen että ehkä testi kannattaa tehdä vielä varmuuden vuoksi myöhemmin uudelleen.

alkuraskaus, meille tulee vauva, miten sait tietää olevasi  raskaana, pahoinvointi

Odotan pari päivää ja maanantaiaamuna 24.2.2020 päätän tehdä vielä uuden testin. Jännitin että mitä jos viiva onkin kadonnut mutta päinvastoin ruutuun ilmestyi nopeasti kaksi samanlaista kirkkaanpunaista viivaa. Ei epäilystäkään, olen ihan oikeasti raskaana! Samana maanantaina varasin ajan yksityiselle varhaisultraan, koska halusin varmistaa että kaikki on siellä kunnossa. Parin viikon päästä istuin odotushuoneessa itkua pidätellen kun mua jännitti niin paljon. Onneksi ihan turhaan, ultrassa näkyi pieni vauvanalku jonka sydän sykki jo kovaa vauhtia. Silloin oli rv 6+3.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet aika uuvuttavia. Mun raskautumista sai tosiaan vähän odotella ja tietenkin tärppäsi juuri silloin kun tuntui että muutenkin on liikaa asioita päällekäin ja energiat tosi vähissä. Tasapainoilin töiden, koulun ja työharjoittelun välillä ja sen lisäksi meillä on iso remontti kesken. Tietysti pahin pahoinvointi iski juuri maaliskuulle kun oli kaikkein kiireisintä ja työharjoittelussa piti tehdä kaikki näytöt. Jostain sitä vaan kaivoi sellaisen henkisen vitosvaihteen enkä yhtäkään päivää ollut  poissa mistään. Laitoin vaan aamuisin herätyskellon soimaan aikaisemmin jotta mulla oli aikaa syödä rauhassa ja odottaa että pahin aamupahoinvointi alkaa helpottaa. Olin todella uupunut, pää oli ihan puuroa enkä jaksanut keskittyä mihinkään, mutta sain kuitenkin kaikki asiat edes jotenkin hoidettua. Onneksi mun ei ole tarvinnut oksentaa kertaakaan, joten tiedän että moneen muuhun verrattuna pääsin helpolla. Voin vain kuvitella millaista helvettiä se olisi kun jo tämä 24/7 etova olo ja väsymys tuntuivat niin raskaalta.

Tänään on rv 13+2 ja toinen kolmannes on alkanut. Ensimmäisiä kuukausia leimasi pelko ja ahdistus, jotenkin ei vielä uskaltanut uskoa koko asiaa todeksi. Raskautta oli niin kovasti odotettu ja koko riskiajan pelkäsin että tämä onni otetaan meiltä pois. Nyt olo on fyysisesti ja psyykkisesti huomattavasti parempi ja olen oikeasti pystynyt jo vähän nauttimaan olostani. On ihanaa päästä jakamaan tätä matkaa teidän kanssa ja tarkoituksena olisikin tehdä tänne mahdollisimman paljon raskausaiheista sisältöä. Asiat unohtuu ajanmittaan niin helposti, että haluan tallettaa tänne mahdollisimman paljon muistoja näiltä ainutlaatuisilta kuukausilta. Mun Instagramissa @kristiiinalaakso pääset seurailemaan mun arkikuulumisia ihan reaaliajassa, tänne blogin puolelle kirjoittelen sitten pidempiä asiapitoisia tekstejä. Mukavaa uutta viikkoa, palaillaan taas pian! 

2020 - Mitä minulle kuuluu?

17 maaliskuuta 2020
Heippa! Siitä onkin aikaa kun olen tänne viimeksi postannut. Oon oottanut sellaista fiilistä että mun tekisi mieli tänne blogiin taas kirjoittaa ja tänään tuntui tosi kivalta avata Blogger pitkästä aikaa! Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas, maaliskuussa 2019 aloitin työt eräässä tavaratalossa, mutta tajusin ettei kaupan ala tai muutkaan merkonomin hommat ole sitä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Kun nuorena peruskoulun jälkeen mietin mitä haluaisin alkaa opiskelemaan oli mun vaihtoehdot joko merkonomi tai lähihoitaja. Mielenterveys-ja päihdetyö kiinnosti, mutta en itse silloin voinut kovin hyvin, joten ajattelin ettei minusta vielä siihen olisi. Niinpä aloitin merkonomin opinnot ja se oli varmasti silloin ihan hyvä päätös.

Vaikka tykkäsin merkonomin opinnoista ja niihin hommiin työllistyinkin heti niin mua on jäänyt vaivaamaan se etten seurannut unelmaani tehdä mielenterveystyötä. Lähihoitajakoulu ei kuitenkaan enää tuntunut oikealta, koska olen enemmän kiinnostunut ihmisten henkisestä tukemisesta ja ohjaamisesta kuin fyysisestä hoitotyöstä. Tutkin erilaisia vaihtoehtoja kunnes törmäsin kasvatus-ja ohjausalan perustutkintoon. Syyskuussa päätin ottaa askeleen sitä kohti ja hain jatkuvan haun kautta opiskelemaan kyseistä linjaa. Minusta tulee nuoriso-ja yhteisöohjaaja ja aion suuntautua nimenomaan mielenterveystyöhön.

PicMonkey Collage

"Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittaneena työskentelet erilaisissa kasvatus-, ohjaus-, suunnittelu- ja avustamistehtävissä. Valitusta osaamisalasta riippuen opinnot suuntautuvat joko lasten, nuorten tai aikuisten kanssa toimimiseen. Työssä tarvitaan positiivisuutta, luovuutta ja rohkeutta, hyviä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja sekä vastuullisuutta ja luotettavuutta. 

Nuoriso- ja yhteisöohjaajana ohjaat iältään ja taustaltaan erilaisia ihmisiä yksilöinä ja ryhmissä. Työssäsi voit hyödyntää omia kiinnostuksen kohteitasi, luovuuttasi sekä erityisosaamistasi mm. liikunnan, luonto- ja elämystoiminnan, kulttuurin, media- ja verkko-ohjauksen, nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tai kädentaitojen alalta. Nuoriso- ja yhteisöohjaajana voit työskennellä esimerkiksi kunnallisen nuorisotyön, lastensuojelun, projektien, iltapäiväkerhotoiminnan, kohdennetun nuorisotyön, ikääntyvien ohjauksen ja toiminnan ohjaajan tehtävissä sekä erilaisissa kansalais- ja järjestötoiminnan tehtävissä. " Lähde*
Kävin valintahaastattelussa ja heti seuraavana päivänä sain viestin että tulin valituksi. Olen edelleen kaupassa töissä muutamana päivänä viikossa, lisäksi käyn koulussa ja opiskelen kotoa käsin. Tammikuussa mulla alkoi eka työharjoittelujakso, valitsin paikaksi aikuisten mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnan. Se on ollut aivan valtavan palkitsevaa hommaa ja mielelläni tulevaisuudessa työllistyisin juuri tämäntyyppiseen työhön.
 PicMonkey Collage_1

Kaiken muun lisäksi ollaan jatkettu meidän alakerran remonttia. Edellinen postaus onkin meidän olohuoneesta ja siitä sitten siirryttiin keittiöön/ruokailutilaan/eteiseen joka on yhtä suurta avointa tilaa. Alue on lähes kolminkertainen tuohon olohuoneeseen verrattuna joten tekemistä on ollut tosi paljon. Muutenkin kun remppaa tehdään kahdestaan töiden ja kaiken muun ohella niin hitaastihan se etenee, mutta varmasti nyt keväällä aletaan saada pikkuhiljaa valmista.

Mun arki on tällä hetkellä melkoista aikatauluttamista kun kalenteriin pitää mahduttaa koulu-ja työpäivät, työharjoittelu sekä riittävästi aikaa koulutehtävien tekemiseen kotona. Koska opiskelen monimuotona teen siis itsenäisesti kotona kaikki ne tehtävät joita päiväopiskelijat tekevät koululla. Mutta kaikki mitä me opiskellaan on hirmu kiinnostavaa, joten ainakaan vielä ei ole ollut mitään ongelmia saada kaikkea hoidettua ja arki rullaa jo hyvällä rutiinilla. Bloggaamista mulla on ollut kova ikävä, mutta aika ja energia ei vaan oo siihen riittänyt. Stressiä en asiasta halua ottaa koska tämä on mulle harrastus, mutta luonnoksissa pyörii sen verran monta postausta, että eiköhän minusta ala täällä taas enemmän kuulua! Instagram (@kristiiinalaakso) on se somekanava mitä eniten tulee tällä hetkellä käytettyä, joten jos mun kuulumiset reaaliajassa kiinnostaa niin mua kannattaa seurata sielläkin.  Kivaa uutta viikkoa! 

Olohuone remontin jälkeen

08 kesäkuuta 2019
olohuoneen sisustus remontti
olohuoneen sisustus remonttiolohuoneen sisustusolohuoneen sisustusolohuoneen sisustus

Heippa! Me aloitettiin toukokuussa remontoimaan meidän olkkaria ja nyt se on valmis! Seinät, lattia ja katto tehtiin uusiksi sekä vaihdettiin samalla myös ikkuna ja lähes kaikki vanhat huonekalut parempiin. Olohuone oli todellakin remontin tarpeessa, sillä kaikki oli talon entisen asukkaan jäljiltä suoraan 60-luvulta. Vaaleankeltaiset tapetit repsotti, laminaatti oli saumoista paisunut ja katon paneelit huonossa kunnossa. Huonekalutkin olivat meidän opiskelija-asunnosta, jonne kaikki oli aikanaan hankittu kirppareilta ja sukulaisten varastoista. 

Meillä on Tonin kanssa tosi samanlainen maku sisustuksen suhteen mikä teki tästä projektista aika helpon. Haluttiin vaalea ja raikas yleisilme, mutta kokonaan valkoinen koti ei ole meidän juttu. Seinät on maalattu vaaleanharmaiksi ja katto on valkoinen. Peräseinässä on melko tumma tapetti ja lattia on sävyltään harmaa tammi. Vaaleanharmaa sohva tulee kivasti esiin kun sen takana oleva seinä ja lattia on sitä tummemmat. Valkoisen, mustan ja harmaan lisäksi mun kestosuosikit sisustuksessa on vaaleanpunainen ja liila, mun mielestä ne sopii ihanasti yhteen noiden harmaan sävyjen kanssa. Desenion taulut siirtyivät makkarista olkkariin, mutta pitää vielä tuumia että jääkö ne pysyvästi siihen vai vaihdetaanko ne vielä johonkin toisiin. 

Me molemmat ollaan lopputulokseen todella tyytyväisiä, kun näitä kuviakin katsoo niin ei tuota meinaa tunnistaa enää samaksi huoneeksi. Vähän harmittaa ettei ennen-kuvia tullut otettua että näkisitte tekin kunnolla muutoksen, mutta ei auta kuin yrittää muistaa ne jatkossa. Remontointi ei nimittäin todellakaan lopu tähän vaan seuraavaksi on sitten keittiön ja ruokailutilan vuoro. Mutta nyt ensin pidetään projektista pieni hengähdystauko ja nautitaan siitä mitä ollaan jo saatu valmiiksi. Sitten uudella energialla seuraavan huoneen kimppuun. Kesäterkuin Kristiina. 

Luonnollinen arkimeikki

28 helmikuuta 2019
arkimeikki

Nuorempana tykkäsin meikata reilulla kädellä. Nykyään viihdyn paremmin kevyessä meikissä, jonka tarkoitus ei ole peittää mitään vaan pelkästään korostaa  omia piirteitäni. Meikkipohja, ripsari, kulmat, huulikiilto - valmis! Kulmiini on tehty microblading mikä helpottaa niiden meikkaamista paljon, kun ammattilainen on kerran ne tehnyt symmetrisiksi niin niihin on aamuisin helppo itse vain lisätä vähän meikkiä. Koska työskentelin vuoden tällä alalla multa löytyy itseltä hyvä kulmien kestoväri, jolla välillä värjään kulmiani. Microbladingin ongelma on nimittäin mun kohdalla ollut se, että kun väri laitetaan ihoon niin itse kulmakarvat jäävät entiselleen. Eli jos sinulla on vaaleat karvat niinkuin minulla niin lopputulos näyttää ainakin mun mielestä kivemmalta kun karvat ja ihoon tehty microblading ovat molemmat yhtä tummia. Ripsienpidennyksistä tykkään kovasti ja varmaan sellaiset otan taas joskus mutta on ollut ihan mukavaa olla välillä ilmankin. 

arkimeikki

Mä en ymmärrä kuinka mä olen aiemmin jaksanut joka aamu käyttää meikkaamiseen niin valtavasti aikaa. Nykyään jos saan valita että meikkaanko puoli tuntia vai nukunko sen sijaan vähän pidempään niin todellakin valitsen yöunet. Juhliin sitten tälläydyn pidemmän kaavan kautta ja se tuntuukin kivemmalta kun  se ei ole päivittäistä.

Vaikka en käytä enää aamuisin meikkaamiseen niin paljon aikaa niin se on silti mulle tärkeä aamurutiini. Kun istahdan mun meikkipöydän ääreen niin sen hetken keskityn pelkästään siihen ja saan pienen lepohetken ennen päivän hommiin ryhtymistä. Samalla kuuntelen hyvää musiikkia ja hörpin kahvia. Mulla alkaa työt ensi viikon tiistaina, joten yritän nyt vielä ottaa kaiken irti näistä pitkistä rauhallisista aamuista kun ei ole mihinkään kiire. Paljonko sinä käytät aamuisin  aikaa meikkaamiseen? Onko se mukava aamurutiini vai välttämätön paha? Kivaa torstaipäivää! 

Kosmetiikan luottotuotteet

26 helmikuuta 2019
kosmetiikan luottotuotteet zuii poskipuna

Mulle on kertynyt vuosien varrella aika hyvä kokoelma sellaisia kosmetiikkatuotteita, joita en enää muihin vaihtaisi. Tykkään testailla uusia tuotteita, mutta kun löydän jotain mistä todella tykkään ostan aina uuden samanlaisen loppuneen tilalle. Tässä meikkipussini tämänhetkiset vakiovarusteet:

Zuii Organic poskipuna 

Ostin Zuiilta kokeiluun ripsivärin, meikkivoiteen ja sitten tämän poskipunan. Ripsiväristä en hirveästi pitänyt, mutta meikkivoide ja varsinkin tämä poskipuna olivat tosi kivoja. Meikkivoide on loppunut jo kauan sitten, mutta onneksi mulla on vielä tämä poskipuna jäljellä. Tuo persikkainen sävy on täydellinen! 

kosmetiikan luottotuotteet anastasia luomiväri

Anastasia Beverly Hills Modern Renaissance 

Tämä luomiväripaletti oli ensimmäinen Anastasian tuote mitä testasin ja sen jälkeen olen ostanut monta muutakin juttua kyseiseltä merkiltä. Sarjan luomivärit ovat parhaita mitä itse olen koskaan kokeillut, pigmenttiä riittää ja ne levittyy tosi kauniisti. Niinkuin kuvasta näkyy niin varsinkin noita vaaleita sävyjä on kyllä käytetty. 

kicks beauty meikkisiveltimet

KICKS Beauty meikkisiveltimet

Sain joskus lahjaksi pari Kicksin sivellintä ja myöhemmin ostin niitä sitten itse vielä lisää. Tykkään siitä, että niissä lukee mihin mikäkin on tarkoitettu, joten oikea sivellin oli ostovaiheessa helppo löytää. Ne ovat kivannäköisiä ja laadukkaita perussiveltimiä, jotka on valmistettu synteettisestä karvasta.

kosmetiikan luottotuotteet anastasia contour kit

Anastasia Beverly Hills Contour Kit

Korostukset ja varjostukset tykkään tehdä tällä Anastasian contour kitillä, sillä siinä on mun iholle juuri sopivat sävyt. Tuote on erittäin pigmenttinen ja helposti työstettävää iholla. Vaikka paletti oli kallis niin se on ainakin mun käytössä ollut tosi riittoisa.

kosmetiikan luottotuotteet smashbox primerizer

Smashbox Photo Finish Primerizer


Tässä Smashboxin primerizerissa on pohjustusvoide ja kosteusvoide samassa paketissa. Mulla on tosi kuiva iho varsinkin talvella joten tälläinen kosteuttava tuote on juuri se mitä kaipaan, meikkivoide levittyy tämän päälle tosi nätisti. Iho näyttää ihanan freesiltä! Myös tämä on todella riittoisaa tavaraa, yksi pieni pumppaus pullosta riittää koko kasvoille. 

Anastasia Beverly Hills Dipbrow Pomade

Tykkään vedenkestävistä tuotteista ja myös tämä on sellainen, paljun ja saunankin jälkeen kulmat on vielä paikoillaan! Multa löytyy myös Anastasian kapea kulmasivellin jolla saa tosi tarkkaa jälkeä. Suosittelen!

Smashbox Studio Skin 24h Consealer

Tämä Smashboxin vedenkestävä peitevoide peittää hyvin, kestää iholla koko päivän ja sitä löytyy niin monessa eri sävyssä, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva. Itse ostin tämän Kicksistä ja myyjän kanssa yhdessä testailtiin mikä olisi mulle oikea sävy. Tämä on ollut niin kovassa käytössä, että kohta täytyy taas hakea uusi tilalle. 

Mitkä ovat teidän luottotuotteita? Entä oletteko testanneet jotakin näistä? 

Uusi suunta elämälle

23 helmikuuta 2019
P2211275P2211297

Perjantaiaamuna sain yllättävän puhelun: "Olit hakenut meille töihin, milloin pystyisit aloittaa?" Totta tosiaan olin tammikuun alussa hakenut yhtä kaupan alan työpaikkaa, mutta koska sieltä ei ollut kuulunut mitään niin olin varma että sen sai joku toinen. Työ edelleen kiinnosti ja sovittiin, että aloitan 5. päivä maaliskuuta. 

Marraskuussa jäin sairaslomalle, irtisanouduin silloisesta työpaikastani ja tammi-helmikuun ehdin olla työttömänä. Tänä aikana hain useaan eri paikkaan ilman toivomaani tulosta ja olin varma että joutuisin töitä etsimään vielä pitkään. Kotona oleminen alkoi toden teolla ahdistaa, joten tuo puhelu ei olisi voinut enää parempaan aikaan tulla. Vihdoin pääsen takaisin normaaliin arkeen. 
Elämä on aika hassua, vain pari postausta takaperin pohdin mitähän tämä vuosi tuo tullessaan ja jo nyt tiedän, että ainakin työpaikka on olemassa. Jatkossa on taas niin paljon helpompaa suunnitella elämää eteenpäin. Nyt haluan nauttia viimeisestä vapaasta viikosta ja sitten palata takaisin töihin energisenä ja hyvin levänneenä. Aurinkoista viikonloppua, Kristiina. 
Sisällön tarjoaa Blogger.