Moi! Preggers-raskausappi näyttää että tänään 56.1% raskaudesta on takanapäin eli olen raskausviikolla 23. Tuntuu, että aika on mennyt ihan hirveää vauhtia, vastahan plussasin! Alkuraskaudessa odotin kovasti, että toinen kolmannes alkaisi ja pahoinvointi helpottaisi. Muutenkin niin paljon puhutaan siitä kuinka keskiraskaus on sitä parasta aikaa kun alkuraskauden oireet ovat väistyneet, mutta masu on vielä sen verran pieni ettei se loppuraskauden tavoin ole tiellä.
Pahoinvointi kyllä loppui toisen kolmanneksen alussa, mutta tilalle sain kovat selkä,-ja liitoskivut sekä harjoitussupistukset. Olin töissä kaupassa, mutta kesäkuun alussa jouduin jäädä sairaslomalle. Työ oli fyysisesti niin kuormittavaa, että illat vaan makasin sohvalla ja itkin yksi lämmin kauratyyny vatsan päällä ja toinen selässä. Harjoitussupistukset olivat niin huolestuttavan kipeitä, että lääkäri määräsi aina vaan lisää lepoa ja sairaslomaa, lopulta olin koko kesäkuun kotona. Mun työsopimus olisi joka tapauksessa loppunut kesäkuun loppuun ja sen jatko oli epävarmaa tämän koronatilanteen takia joten sitä ei sitten enää jatkettu. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa niin asia olisi kovasti harmittanut, mutta nyt kun en ole työkykyinen niin tuntui lähinnä vaan helpottavalta kun ei enää töistä tarvitse stressata. Oma ja lapsen terveys menee kaiken muun edelle. Muutenkin mun oli tarkoitus tehdä kesäopintoja ja nyt olenkin saanut keskittyä pelkästään niihin. Koulu jää mulla hetkeksi tauolle kun vauva syntyy, joten mulla on tavoitteena saada tehtyä opintoja mahdollisimman pitkälle ennen sitä.
Pahoinvointi kyllä loppui toisen kolmanneksen alussa, mutta tilalle sain kovat selkä,-ja liitoskivut sekä harjoitussupistukset. Olin töissä kaupassa, mutta kesäkuun alussa jouduin jäädä sairaslomalle. Työ oli fyysisesti niin kuormittavaa, että illat vaan makasin sohvalla ja itkin yksi lämmin kauratyyny vatsan päällä ja toinen selässä. Harjoitussupistukset olivat niin huolestuttavan kipeitä, että lääkäri määräsi aina vaan lisää lepoa ja sairaslomaa, lopulta olin koko kesäkuun kotona. Mun työsopimus olisi joka tapauksessa loppunut kesäkuun loppuun ja sen jatko oli epävarmaa tämän koronatilanteen takia joten sitä ei sitten enää jatkettu. Jos olisin ollut paremmassa kunnossa niin asia olisi kovasti harmittanut, mutta nyt kun en ole työkykyinen niin tuntui lähinnä vaan helpottavalta kun ei enää töistä tarvitse stressata. Oma ja lapsen terveys menee kaiken muun edelle. Muutenkin mun oli tarkoitus tehdä kesäopintoja ja nyt olenkin saanut keskittyä pelkästään niihin. Koulu jää mulla hetkeksi tauolle kun vauva syntyy, joten mulla on tavoitteena saada tehtyä opintoja mahdollisimman pitkälle ennen sitä.
Olo on ollut nyt vähän parempi kun en ole ollut töissä, niin kauan kun vaan maltan ottaa iisisti. Kaikki fyysinen rasitus provosoi kipuja, jos yrittää kauheasti minä itte-asenteella siivota, tehdä remonttia, käydä lenkillä yms. niin se kyllä kostautuu viimeistään illalla. Nämä helteet ovat myös ajoittain tehneet olosta aika tukalan mikä eskaloitui siten että yhtenä päivänä pyörryin kampaajan tuoliin. Oli juuri niitä pahimpia hellepäiviä, kampaamossa tosi lämmin ja olin juonut varmaan liian vähän vettä. Yhtäkkiä havahduin siihen kun kampaaja tarjosi vettä ja muistutti että voin kyllä välillä nousta seisomaan jos mun on hankala pitkään istua. Onneksi olo koheni äkkiä kun join vettä ja vähän jaloittelin niin saatiin hiukset valmiiksi. Mutta tämä oli kyllä hyvä muistutus vedenjuonnin tärkeydestä ja helteen vaikutuksesta näin raskausaikana. Tämän episodin jälkeen olenkin kuumalla säällä yrittänyt pysytellä kotona viileässä ilmalämpöpumpun alla. :D
15.6 meillä oli se kauan odotettu rakenneultra. Meitä molempia jännitti se tosi paljon ja oli harmi kun koronarajoitusten takia Toni ei vieläkään päässyt ultraan mukaan, vaikka siinä vaiheessa monella muulla paikkakunnalla jo pääsi. Menin sitten yksin ja onneksi kaikki oli kunnossa. Saatiin myös sukupuoli selville, meille syntyy syksyllä ihana pieni poika! <3 Sukupuolella ei ollut meille mitään väliä vaan oltaisiin oltu kummasta tahansa ihan yhtä onnellisia. On ihanaa kun nyt on voinut jo vähän enemmän kuvitella millainen pikkutyyppi siellä masussa majailee ja vahva nimiehdokaskin on jo tiedossa.
Jotenkin tuo rakenneultra tuntui sellaiselta merkkipaalulta, että nyt on jo vähän uskaltanut alkaa tekemään hankintoja pienelle. Vaatteita meillä on jo nyt aika paljon kun ollaan äidin kanssa molemmat ahkeria kirpputorien kiertäjiä. Niin paljon laadukkaita ihan uudenveroisia merkkivaatteita on löytynyt tosi edullisesti, että tuskin uutena hirveästi tulen ostamaan mitään. Myös turvakaukalo autoon ostettiin yhdeltä tuttavalta tosi kohtuulliseen hintaan eikä sekään kyllä uudelle häpeä. Nyt vaan keskityn kasvattelemaan masua katse kohti lokakuuta. Jos haluat seurailla mun raskauskuulumisia ihan päivittäin kannattaa ottaa seurantaan mun Instagram @kristiiinalaakso. Aurinkoisia kesäpäiviä! ♥
Ei kommentteja