Heippa! Täällä eletään viimeistä raskauskuukautta, laskettu aika on 30.10. Kävin juuri neuvolassa missä sanottiin, että vauva alkaa olla jo sen verran alhaalla että kyllä hän pian syntyy. Tiedä sitten mikä on pian, jotenkin itsellä on sellainen fiilis, että varmaan tässä saadaan vielä hetki odotella. Vatsan laskeutumisen oon kyllä olossani huomannut, hengittäminen on huomattavasti helpompaa mutta vuorostaan käveleminen hankalaa kun vauva painaa tuonne alas.
Myös kipeät harjoitussupistukset on lisääntyneet ja niitä on ollut paljon joka päivä. Todella rasittava vaiva kun tietää, ettei niitä ole niin usein eivätkä ne ole niin kipeitä että tässä nyt vielä synnytettäisiin, mutta kuitenkin sattuu sen verran että silloin on vaikeaa keskittyä mihinkään muuhun.
Lämmin suihku ja kauratyyny ovat onneksi vielä hyvä apu särkyyn. Lisäksi ostin jo raskauden puolivälissä jumppapallon kun kuulin monelta sen olevan raskausaikana kätevä moneen vaivaan. Kun sen päällä istuu ja kevyesti pomppii niin saa mukavasti liikettä jumissa olevaan lantioon ja selkään. Jos supistaa tuntuu siihen nojaaminen hyvältä. Uskon, että tulen palloa käyttämään sairaalassakin sitten tosi toimissa.
Alkuraskaudessa ajatus synnytyksestä ahdisti, mutta nyt vaan odotan sitä innolla. Vauvaa alkaa olla jo niin ikävä että olen valmis ihan mihin vaan kunhan saan hänet pian syliini. Lisäksi olo omassa kropassa on niin tukala, etten malta odottaa että iso vatsa on pois tieltä. Hienosti kyllä luonto on tämän asian suunnittellut. Ajatukset on jo kovasti lähestyvässä vauva-arjessa. Kaikki hankinnat on tehty ja koti valmiina uutta perheenjäsentä varten. Paljon olen lukenut vauvan hoidosta ja ottanut asioista selvää, vaikka varmasti käytännössä kokemuksen kautta ne asiat sitten parhaiten oppii.
On ollut ihana huomata miten moni meidän lisäksi on vauvan lähestyvästä syntymästä niin onnessaan. Meiltä ei tule kyllä innokkaat lapsenvahdit heti loppumaan. Kaikki apu on kyllä tervetullutta, sillä varmasti siihen välillä väsyy kun pieni rakas on jatkuvasti niin tarvitseva. Meillä on tosi hyvä tukiverkosto kun kaikki läheiset asuvat niin lähellä, tiedän ettei kaikki ole näin etuoikeutettuja. Ollaan siitä kyllä jo nyt niin kiitollisia.
Tähän asti raskaus on mennyt musta tosi nopeasti, mutta nyt on kyllä päivät alkaneet tuntua pitkiltä. Enää ei jaksa samalla tavalla touhuta ja olo alkaa olla aika kurja. Onneksi joka päivä ollaan vähän lähempänä sitä hetkeä, että saadaan vauva meidän luo. Sen ajatuksen voimalla jaksaa. Kivaa viikonloppua!
Ei kommentteja