Alkuraskauden oireet

Hei ja kiitos vielä kaikille onnitteluista! Alkuraskaus on onneksi takanapäin ja toinen kolmannes alkanut, joten ajattelin että nyt olisi hyvä hetki palata niihin ah niin ihaniin alkuraskauden oireisiin. Silloin kun yritettiin luin netin keskustelupalstoilta erilaisista raskausoireista samalla itseäni tarkkaillen josko kuitenkin olisi meilläkin jo tärpännyt. Olin lukenut kaiken mahdollisen, mutta silti moni asia pääsi yllättämään. On niin helppoa opetella ulkoa kaikki oireluettelot, mutta  vasta kun ne sattuu omalle kohdalle niin todella ymmärtää miten kokonaisvaltaista se huono olo voi olla.

Mulla pahoinvointi alkoi jo vikkoa ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Yhtenä aamuna heräsin ja olo oli todella heikko. Oli kauhea nälkä, mutta yhtä aikaa oksetti eikä todellakaan tehnyt mieli syödä mitään. En onneksi oksentanut kertaakaan, mutta vellova matkapahoinvointimainen tunne oli 24/7 kaksi kuukautta.  Vaikka tuntui ettei mitään pysty syömään niin kun sai jotain alas niin olo vähän helpotti, joten opettelin syömään parin tunnin välein. Mun ruokavalio oli tuolloin ihan hirveä, söin vain oikeastaan sipsejä, hapankorppuja ja tiettyjä kirpeitä hedelmiä. Koin siitä todella huonoa omatuntoa, sillä tiesin että terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on raskausaikana tosi tärkeä. Tutut äiti-ihmiset kuitenkin lohduttivat, että tuo vaihe menee yleensä nopeasti ohi ja sitten on koko loppuraskaus aikaa syödä terveellisesti. Ja mun kohdalla asia onneksi menikin juuri näin ja nyt toisen kolmanneksen alussa pahoinvointia ei ole ollut enää ollenkaan kunhan vaan muistan syödä säännöllisesti. Nyt pystyn syödä ja liikkua jo ihan normaalisti.

Lisäksi pienempiä oireita oli jatkuva jano ja siitä sitten luonnollisesti seurasi se että vessassa sai ravata jatkuvasti. Nälkä oli myös aina vaikkei mitään tehnytkään mieli syödä. Alavatsassa tuntui myös usein menkkamaisia kipuja, jotka kuuluu asiaan mutta muistan pelänneeni että nekin ovat jotenkin huono merkki. Pahoinvointiin liittyi myös hajuherkkyys jonka takia en esimerkiksi pystynyt paistamaan paistinpannulla mitään moneen viikkoon. Se käry oli minusta ihan hirveä ja pahensi pahoinvoinnin tunnetta. Samoin jääkaapin haju, kun päätin syödä jotain niin usein heti jääkaapin avattuani tulin toisiin aatoksiin kun haistoin kaikki ne eri ruuan tuoksut sekoittuneena toisiinsa. Kuulostaa oudolta mutta yhdessä vaiheessa tuntui että jopa erilaiset äänet esim. puhelimessa puhuminen tai tv pahensivat pahoinvointia ja mieluiten lepäilin pimeässä ja hiljaisessa makkarissa.

Pahoinvoinnin lisäksi olin todella väsynyt ja ehkä jopa vähän masentunut. Olisin halunnut vaan nukkua vuorokauden ympäri, mikään ei huvittanut ja olin todella alakuloinen. Olin lukenut paljon fyysisistä oireista, mutta mulle tuli kyllä yllätyksenä tämä mielialan lasku. Miten voikaan yhtä aikaa olla maailman onnellisin ja silti niin itkuinen ja ahdistunut? Näin jälkeenpäin uskon, että kun mulla oli fyysisesti niin kurja olo niin se vaan veti mielenkin maahan. Lisäksi pelkäsin keskenmenoa tosi paljon. Raskautta oli toivottu niin pitkään, että pelkäsin ihan kamalasti että se onni viedään meiltä pois.

Me kerrottiin muutamille läheisimmille ihmisille heti ja kaikki olivat uutisista niin täpinöissään että aluksi musta tuntui siltä että ehkä olisi sittenkin kannattanut hetki malttaa odottaa.  Kaikki kyselivät innoissaan toivotaanko me tyttöä vai poikaa ja  olenko jo hankkinut söpöjä vauvanvaatteita. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa kun en heti osannut samaistua muiden riemuun. Tuntui niin epäolennaiselta miettiä jotain lastenvaatteita kun pelkäsin niin paljon ettei kaikki mene hyvin. Googletin usein "vihaan olla raskaana" ja mua helpotti lukea muiden kokemuksia siitä, ettei raskaus  ole kaikille välttämättä niin ihanaa aikaa.

Onneksi kun toinen kolmannes alkoi mun olo helpotti aivan valtavasti! Uskon, että tuo alakuloisuus oli vahvasti kytköksissä pahoinvointiin ja väsymykseen koska nyt kun ne ovat poissa mun mielikin on ollut huomattavasti valoisampi. Enää ei tunnu siltä, että vihaan olla raskaana vaan päinvastoin olen olostani alkanut vähitellen nauttimaan. Mua helpotti kun nt-ultrassa oli kaikki hyvin, kuulin pikkuisen sydänäänet ja saatiin kotiin ultrakuvia. Enää ei ahdista läheisten raskaushössötys vaan ollaan voitu hössöttää jo vähän yhdessä. :) Nyt tunnen olevani taas oma itseni, on ihanaa kun jaksaa taas tehdä kaikkea ja innostua asioista. Tänään alkoi rv 15, ensi kuussa ollaankin sitten jo puolivälissä. Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti! Millainen sun alkuraskaus oli? ♥

0

Meille tulee vauva!

Heippa! Täällä on eletty todella jännittäviä aikoja ja nyt tuntuu siltä, että haluan tästä asiasta blogissakin kertoa. Nimittäin jos kaikki menee hyvin niin meidän esikoinen syntyy lokakuun lopulla. Olemme tietysti molemmat todella onnellisia, tämä on ollut niin hartaasti toivottu asia. Samaan aikaan on pää ihan pyörällä kaikista muutoksista ja uusista asioista, mutta pikkuhiljaa tämä alkaa tuntua todelta. Mutta miten sain tietää olevani raskaana?

Lauantaina 22.2.2020 menkat oli pari päivää myöhässä. Illalla meillä oli juhlat tiedossa, joten päätin aamulla tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin. Mulla oli ollut viikon verran todella omituinen ja etova olo, joten epäilykset olivat alkaneet herätä. Tein testin ja siihen piirtyi selvästi vain se yksi viiva, niinkuin aina ennenkin negatiivisissa testeissä. Laskin testin pettyneenä pyykkikoneen päälle ja pesin hampaat. Hampaiden pesun jälkeen vilkaisin testiä uudelleen ja siihen oli ilmestynyt toinenkin viiva! Se oli kyllä aika haalea, mutta ihan selvä viiva kuitenkin. Epäuskoisena katsoin testiä, otin siitä kuvan ja lähetin sen Whatsapp-ryhmään johon kuuluu kolme mun ystävää. "Tein just raskaustestin, näättekö tekin tässä kaksi viivaa?" kysyin. Lähetin saman viestin myös äidille. Kaikki naiset vahvistivat että kyllä siinä on toinenkin viiva, mutta koska se oli vielä niin haalea niin tultiin yhdessä siihen tulokseen että ehkä testi kannattaa tehdä vielä varmuuden vuoksi myöhemmin uudelleen.

Odotan pari päivää ja maanantaiaamuna 24.2.2020 päätän tehdä vielä uuden testin. Jännitin että mitä jos viiva onkin kadonnut mutta päinvastoin ruutuun ilmestyi nopeasti kaksi samanlaista kirkkaanpunaista viivaa. Ei epäilystäkään, olen ihan oikeasti raskaana! Samana maanantaina varasin ajan yksityiselle varhaisultraan, koska halusin varmistaa että kaikki on siellä kunnossa. Parin viikon päästä istuin odotushuoneessa itkua pidätellen kun mua jännitti niin paljon. Onneksi ihan turhaan, ultrassa näkyi pieni vauvanalku jonka sydän sykki jo kovaa vauhtia. Silloin oli rv 6+3.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet aika uuvuttavia. Mun raskautumista sai tosiaan vähän odotella ja tietenkin tärppäsi juuri silloin kun tuntui että muutenkin on liikaa asioita päällekäin ja energiat tosi vähissä. Tasapainoilin töiden, koulun ja työharjoittelun välillä ja sen lisäksi meillä on iso remontti kesken. Tietysti pahin pahoinvointi iski juuri maaliskuulle kun oli kaikkein kiireisintä ja työharjoittelussa piti tehdä kaikki näytöt. Jostain sitä vaan kaivoi sellaisen henkisen vitosvaihteen enkä yhtäkään päivää ollut  poissa mistään. Laitoin vaan aamuisin herätyskellon soimaan aikaisemmin jotta mulla oli aikaa syödä rauhassa ja odottaa että pahin aamupahoinvointi alkaa helpottaa. Olin todella uupunut, pää oli ihan puuroa enkä jaksanut keskittyä mihinkään, mutta sain kuitenkin kaikki asiat edes jotenkin hoidettua. Onneksi mun ei ole tarvinnut oksentaa kertaakaan, joten tiedän että moneen muuhun verrattuna pääsin helpolla. Voin vain kuvitella millaista helvettiä se olisi kun jo tämä 24/7 etova olo ja väsymys tuntuivat niin raskaalta.

Tänään on rv 13+2 ja toinen kolmannes on alkanut. Ensimmäisiä kuukausia leimasi pelko ja ahdistus, jotenkin ei vielä uskaltanut uskoa koko asiaa todeksi. Raskautta oli niin kovasti odotettu ja koko riskiajan pelkäsin että tämä onni otetaan meiltä pois. Nyt olo on fyysisesti ja psyykkisesti huomattavasti parempi ja olen oikeasti pystynyt jo vähän nauttimaan olostani. On ihanaa päästä jakamaan tätä matkaa teidän kanssa ja tarkoituksena olisikin tehdä tänne mahdollisimman paljon raskausaiheista sisältöä. Asiat unohtuu ajanmittaan niin helposti, että haluan tallettaa tänne mahdollisimman paljon muistoja näiltä ainutlaatuisilta kuukausilta. Mun Instagramissa @kristiiinalaakso pääset seurailemaan mun arkikuulumisia ihan reaaliajassa, tänne blogin puolelle kirjoittelen sitten pidempiä asiapitoisia tekstejä. Mukavaa uutta viikkoa, palaillaan taas pian! ♥

4

2020 - Mitä minulle kuuluu?

Heippa! Siitä onkin aikaa kun olen tänne viimeksi postannut. Oon oottanut sellaista fiilistä että mun tekisi mieli tänne blogiin taas kirjoittaa ja tänään tuntui tosi kivalta avata Blogger pitkästä aikaa! Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas, maaliskuussa 2019 aloitin työt eräässä tavaratalossa, mutta tajusin ettei kaupan ala tai muutkaan merkonomin hommat ole sitä mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Kun nuorena peruskoulun jälkeen mietin mitä haluaisin alkaa opiskelemaan oli mun vaihtoehdot joko merkonomi tai lähihoitaja. Mielenterveys-ja päihdetyö kiinnosti, mutta en itse silloin voinut kovin hyvin, joten ajattelin ettei minusta vielä siihen olisi. Niinpä aloitin merkonomin opinnot ja se oli varmasti silloin ihan hyvä päätös.

Vaikka tykkäsin merkonomin opinnoista ja niihin hommiin työllistyinkin heti niin mua on jäänyt vaivaamaan se etten seurannut unelmaani tehdä mielenterveystyötä. Lähihoitajakoulu ei kuitenkaan enää tuntunut oikealta, koska olen enemmän kiinnostunut ihmisten henkisestä tukemisesta ja ohjaamisesta kuin fyysisestä hoitotyöstä. Tutkin erilaisia vaihtoehtoja kunnes törmäsin kasvatus-ja ohjausalan perustutkintoon. Syyskuussa päätin ottaa askeleen sitä kohti ja hain jatkuvan haun kautta opiskelemaan kyseistä linjaa. Minusta tulee nuoriso-ja yhteisöohjaaja ja aion suuntautua nimenomaan mielenterveystyöhön.

"Kasvatus- ja ohjausalan perustutkinnon suorittaneena työskentelet erilaisissa kasvatus-, ohjaus-, suunnittelu- ja avustamistehtävissä. Valitusta osaamisalasta riippuen opinnot suuntautuvat joko lasten, nuorten tai aikuisten kanssa toimimiseen. Työssä tarvitaan positiivisuutta, luovuutta ja rohkeutta, hyviä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoja sekä vastuullisuutta ja luotettavuutta. 

Nuoriso- ja yhteisöohjaajana ohjaat iältään ja taustaltaan erilaisia ihmisiä yksilöinä ja ryhmissä. Työssäsi voit hyödyntää omia kiinnostuksen kohteitasi, luovuuttasi sekä erityisosaamistasi mm. liikunnan, luonto- ja elämystoiminnan, kulttuurin, media- ja verkko-ohjauksen, nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tai kädentaitojen alalta. Nuoriso- ja yhteisöohjaajana voit työskennellä esimerkiksi kunnallisen nuorisotyön, lastensuojelun, projektien, iltapäiväkerhotoiminnan, kohdennetun nuorisotyön, ikääntyvien ohjauksen ja toiminnan ohjaajan tehtävissä sekä erilaisissa kansalais- ja järjestötoiminnan tehtävissä. " Lähde*

Kävin valintahaastattelussa ja heti seuraavana päivänä sain viestin että tulin valituksi. Olen edelleen kaupassa töissä muutamana päivänä viikossa, lisäksi käyn koulussa ja opiskelen kotoa käsin. Tammikuussa mulla alkoi eka työharjoittelujakso, valitsin paikaksi aikuisten mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnan. Se on ollut aivan valtavan palkitsevaa hommaa ja mielelläni tulevaisuudessa työllistyisin juuri tämäntyyppiseen työhön.

 

Kaiken muun lisäksi ollaan jatkettu meidän alakerran remonttia. Edellinen postaus onkin meidän olohuoneesta ja siitä sitten siirryttiin keittiöön/ruokailutilaan/eteiseen joka on yhtä suurta avointa tilaa. Alue on lähes kolminkertainen tuohon olohuoneeseen verrattuna joten tekemistä on ollut tosi paljon. Muutenkin kun remppaa tehdään kahdestaan töiden ja kaiken muun ohella niin hitaastihan se etenee, mutta varmasti nyt keväällä aletaan saada pikkuhiljaa valmista.

Mun arki on tällä hetkellä melkoista aikatauluttamista kun kalenteriin pitää mahduttaa koulu-ja työpäivät, työharjoittelu sekä riittävästi aikaa koulutehtävien tekemiseen kotona. Koska opiskelen monimuotona teen siis itsenäisesti kotona kaikki ne tehtävät joita päiväopiskelijat tekevät koululla. Mutta kaikki mitä me opiskellaan on hirmu kiinnostavaa, joten ainakaan vielä ei ole ollut mitään ongelmia saada kaikkea hoidettua ja arki rullaa jo hyvällä rutiinilla. Bloggaamista mulla on ollut kova ikävä, mutta aika ja energia ei vaan oo siihen riittänyt. Stressiä en asiasta halua ottaa koska tämä on mulle harrastus, mutta luonnoksissa pyörii sen verran monta postausta, että eiköhän minusta ala täällä taas enemmän kuulua! Instagram (@kristiiinalaakso) on se somekanava mitä eniten tulee tällä hetkellä käytettyä, joten jos mun kuulumiset reaaliajassa kiinnostaa niin mua kannattaa seurata sielläkin.  Kivaa uutta viikkoa! ♥

0