Pages

Search This Blog

28 tammikuuta 2016

Kun ei jaksa odottaa

Olen tästä kirjoittanut ennenkin, mutta haluan puhua aiheesta lisää kun se tuntuu nyt niin ajankohtaiselta. Mä oon aina ollut tosi suorituskeskeinen ihminen. Aika pitäisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti, virheistä syyllistän itseäni viikkoja ja kaikessa pitäisi olla aina paras. Mun on vaikeaa antaa itselleni lupa levätä. Kun mies tulee töistä hän istuu hyvällä omatunnolla sohvalle, mutta minä siivoan, käyn lenkillä, pesen pyykkiä ja jos en mitään muuta keksi järjestelen hyllyjä ja etsin parittomille sukille kavereita. Pakko keksiä mitä tahansa "hyödyllistä" tekemistä, sillä musta tuntuu siltä, että päivässä pitää saada aikaiseksi muutakin kuin vain työt, koulu ja pakolliset kotihommat. Sohvalle istahtaminen tuntuu jotenkin väärältä, tämänkin ajan voisin käyttää tehokkaammin, mietin. 

Kuten aiemmin kirjoitin, olen taas sairaslomalla tuon kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia ja koska lääkitykseen tehtiin muutoksia, olen tosi uupunut enkä  jaksa  tehdä paljoa muuta kuin levätä. Tämän postauksen kirjoittaminenkin tuntuu hirveltä urakalta, mutta halusin väsymyksestä huolimatta purkaa vähän ajatuksiani, pahoittelen jos tämä teksti on kovin sekavaa. Mua ahdistaa huomata oma rajallisuuteni ja musta tuntuu usein siltä, ettei tämä sairauskaan ole riittävä syy olla kotona.  Vaikka mun on se ihan älyttömän vaikeaa hyväksyä, mun on nyt pakko levätä ja antaa itselleni aikaa. En tiedä kuinka kauan, sen aika näyttää. Takaraivossa sykkii jatkuvasti pelko siitä, että mitä jos joudun taas pitää välivuoden töistä ja koulusta. En jaksaisi odottaa ja tuntuu, että jokainen kotona vietetty päivä on elämäni tuhlaamista.  Sitten törmäsin Hidasta Elämää-sivustolla näihin lohduttaviin sanoihin:

"Odottaminen ei tarkoita toimettomuutta, se meinaa ettei minulla ole kiire sinne, minkä aika ei vielä ole. Että jokin ulottuvuus, jonka sieluni tunnistaa, ei ole vielä valmis. Minä voin odottaa, sillä lujemmin kuin koskaan uskon, että kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan. Eikä se oikeastaan ole odottamista ollenkaan - se on elämää."

Nämä sanat luettuani mulle tuli heti parempi mieli. Vaikka odottaminen etenkin näin kärsimättömälle ihmiselle on välillä tosi vaikeaa, sillä on varmasti tarkoituksensa. Kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan. Jos tämän murehtimisen sijaan yrittäisin olla itselleni ystävä orjapiiskurin sijaan ja keskittyisin keksimään itselleni jotain kivaa tekemistä, jonka avulla aika kuluisi paremmin? Tälläisiä ajatuksia tänään,  jos teillä on jotain ehdotuksia mitä keksisin itselleni ajankuluksi tai tiedätte vaikka jonkun hyvän Netflix-sarjan niin kertokaa ihmeessä! Kivaa torstai-iltaa! 

27 tammikuuta 2016

Sairaslomalla

F31.6 Kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekamuotoinen jakso, lääkäri ojentaa käteeni sairaslomatodistuksen edellä mainituin perustein ja vielä kerran varmistaa, ettenkö kuitenkin tulisi hetkeksi osastolle lepäämään. Kieltäydyn taas ja vakuutan pärjääväni kotona läheisten tuella ja uudella lääkityksellä, saan seuraavan lääkäriajan kuitenkin heti perjantaille. 


Kesällä saadun diagnoosin jälkeen mun olo on ollut taudinkuvaan kuuluen hyvin vaihteleva, mutta nyt on ollut pidempi ihan hyvä ja tasainen jakso. Ehkä juuri sen takia tämä yhtäkkinen aallonpohja niin säikäytti, tuntuu ahdistavalta kun näitä oloja ei itse pysty kontrolloimaan, ne vaan tulee ja menee. Juuri kun luulee, että nyt on kaikki hyvin, matto vedetään jalkojen alta ja toipumisurakka alkaa taas alusta. Suututtaa, masentaa ja ahdistaa, tämä tuntuu niin tosi epäreilulta, mutta ei nyt auta muuta kuin levätä ja odottaa, että olo paranee. 

Tämä sairaushan ei koskaan parane, mutta lääkityksellä sen voi saada hyvin hallintaan, mutta niinkuin mulle on jo hyvin tullut selväksi, ottaa sen sopivan löytäminen usein aikaa. Mun lääkemääriä nostettiin reippaasti ja olo on heti parempi, mutta aluksi ne väsyttävät niin hirveästi, että mun on pakko olla muutama viikko saikulla. Olotila on nyt aika zombie enkä jaksa hirveästi tehdä muuta kuin makoilla sängyssä, mutta halusin tulla teille pikaisesti kertomaan, että missä mennään. Palailen tänne kun väsymys helpottaa, jos teillä on jotain kysyttävää tästä niin vastaan mielelläni! 

24 tammikuuta 2016

Suloisia ostoksia

Heippa! Nyt olisi luvassa se kauan odotettu ostosten esittely postaus, joka pitää sisällään kaikkea supersöpöä! Olen tosiaan palannut takaisin suomen gyaru,-ja lolita (kyllä myös lolita!) piireihin ja olen niin otettu siitä kuinka ihanan vastaanoton olenkaan saanut! Mulle on annettu paljon tietoa siitä mitä tälle tyylille ja sitä harrastaville ihmisille nykyään kuuluu sekä mikä parasta tarjottu paljon ihania vaatteita ja asusteita pikkurahalla, jotta pääsisin tämän tyylin kanssa taas alkuun. Melkein kaikki tämän postauksen jutut ostin ihanalta Namehisalta, kiitos vielä hirmuisesti! 


Ja ensimmäisenä tämä ihana mekko, joka on ilmeisesti alunperin ostettu Taobaosta. Ruusuprintit on mun suuri heikkouteni, joten heti tämän nähdessäni mun oli vaan pakko saada se. Kangas on ihanan kevyttä ja kaikki yksityiskohdat niin kauniita. Eikö olekin suloinen! 


Tämän vaaleanpunaisen laukun ostin silmällä pitäen sweet lolita-asukokonaisuuksia, mutta voi olla että tämä pääsee ihan arkikäyttöönkin, sillä se on niin tilava, suurinpiirtein samankokoinen mun Michael Korsin laukun kanssa. 


Samassa paketissa tuon ensimmäisen mekon ja laukun kanssa tuli vielä tämä ihanuus, joka on  myös alunperin Taobaosta. Kangas on aika paksua ja pehmoista, joten se sopii villatakkiin yhdistettynä hyvin pakkaspäiviinkin. 


Kaupan päälle sain vielä suloisen Ma*rsin ostoskassin sekä pienen pussillisen teetä! Kaupat sujuivat niin mukavasti, että ostin Namehisalta vielä muutaman jutun lisää, esittelen ne sitten myöhemmin. 


Loppuun vielä alelöytö Glitteristä, tämä kaunis helminauha oli -70% alennuksessa, joten sille ei jäänyt hintaa muutamaa euroa enempää. Mielelläni kuulisin mitä tykkäsitte näistä ostoksista ja suloisesta tyylistäni ylipäätään! Kivaa sunnuntai-iltapäivää! 

20 tammikuuta 2016

Pink Inspiration

Heippa! Mulla ei itse asiassa ole nyt edes mitään postaamisen arvoista asiaa, halusin vaan tulla jakaamaan teille tämän eilen tekemäni inspiraatiokollaasin koska siitä tuli niin söpö! Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin valmistun helmi-maaliskuussa ja nyt onkin meneillään vielä ankara loppurutistus tämän koulun ja työharjoittelun kanssa. Lisäksi on monta enemmän tai vähemmän suurta henkilökohtaista juttua jotka aiheuttavat päänvaivaa, joten tuntuu älyttömän hyvältä avata blogi ja upota hetkeksi tämän vaaleanpunaisen maailman syövereihin. Sanonta "Toss your hair in a bun, drink some coffee, put on gangsta rap and handle that shit"-kuvailee tämän hetken fiilistä aika täydellisesti, hahah.
Cute
Tulin loppuviikoksi tänne äidin ja isän luokse, sillä jostain syystä pystyn täällä keskittymään noiden koulupapereiden tekemiseen paljon paremmin kuin kotona. Ehkä tässä on vähän sama juttu kun siinä että opiskelijat tykkää tehdä koulujuttuja kirjastossa, kun ympärillä ei ole samoja virikkeitä ja tekemättömiä töitä kuin kotona niin hommat tulee paremmin tehtyä. Ja tietysti plussaa on tälläinen viiden tähden palvelu kuten valmiiksi keitetty kahvi ja uunissa oleva ruoka, jonka valmistamisen eteen ei ole tarvinnut pistää tikkua ristiin, hahah. Kivaa loppuviikkoa tyypit! 

18 tammikuuta 2016

Be yourself

Heippa! Kiitos edelliseen postaukseen tulleista kommenteista, oli ilo huomata kuinka j-muoti herätti keskustelua! Kuten kyseisessä postauksessa kerroin, olen pitkän tauon jälkeen taas hakenut tyyliini inspiraatiota japanilaisesta gyaru-muodista ja tässä postauksessa vielä lisää aiheesta! Muutama vuosi sitten pukeuduin himegyaru-tyyliin päivittäin mutta vähitellen muutin pukeutumistani hillitymmäksi, sillä aloin olla tosi epävarma itsestäni ja pelkäsin muiden mielipiteitä erilaisesta ulkonäöstäni. Blogin kautta tuli kommentteja joissa kyseltiin olenko vähän tyhmä kun en tajua ettei täysi-ikäinen voi näyttää tuollaiselta, mikä sai mut häpeämään itseäni entistä enemmän. Lopulta lopetin gyaru-tyylin kokonaan ja myin pois kaikki siihen vähänkään viittaavat vaatteet ja asusteet. Tilalle ostin mahdollisimman tavallisia vaatteita H&M.stä, otin hiustenpidennykset, rakennekynnet ja piilolinssit pois ja lopetin kaikki siihen liittyvät harrastukseni. Yritin sulautua muiden joukkoon, sillä halusin tulla hyväksytyksi.


Blogiin alkoi tulla kommentteja joissa kerrottiin minun näyttävän paljon paremmalta "tavallisena" ja hetken musta tuntui siltä, että nyt mut hyväksytään ja tältä mun tulee näyttää. Paljon enemmän kuitenkin sain kommentteja, joissa harmiteltiin sitä miksi taivuin muiden tahtoon ja muutin tyyliäni, sillä juuri se kuulemma teki minusta kiinnostavan ja persoonallisen. En miettinyt mitä itse halusin vaan näiden kommenttien keskellä pohdin että ketä mun oikein tulisi kuunnella, miltä mun pitäisi näyttää?


Viime syksy oli mulle yhtä identiteettikriisiä ja lopulta vaan päätin olla oma itseni. Hiljalleen olen muuttanut tyyliäni tyttömäisemmäksi ja tiedättekö, tämä tuntuu taas tosi hyvältä ja omalta! Mua harmittaa ihan älyttömästi se kun menin myymään kaikki suloiset vaatteeni ja nyt olen alkanut kasaamaan uutta onee/roma-gyaru vaatekaappia. Paljon ihania vaatteita on jo matkalla luokseni, esittelen ne teille heti kun ne saapuvat perille! Oon aina ollut sellainen, että mulla pitää olla jatkuvasti päällä joku "projekti" johon voin paeta harmaata arkea ja tällä hetkellä se on tämä gyaru-muotiin palaaminen kaikkine siihen liittyvine harrastuksineen aina j-popista mangaan ja animesarjoihin. 


Eli jos tälläinen söpöily iskee niin sitä on luvassa lähiaikoina paljon, jos taas ei niin suosittelen lukemaan jotain toista blogia, en nimittäin anna enää yhdenkään anonyymikommentin pilata mun hyvää fiilistä! :) Paljon myös kyselette että miten mun poikaystävä suhtautuu tyyliini ja siihen voin todeta vain sen, että silloin kun me ekan kerran tavattiin niin näytin hyvin samalta kuin näissä tänään ottamissani kuvissa, joten hänelle on kyllä alusta asti ollut selvillä tämä tyylini. Hän ei varmaan olisi muhun pitänyt yhteyttä tuon ensitapaamisen jälkeen jos se olisi hänelle jokin ongelma, nimimerkillä pian oltu yhdessä kolme vuotta! :)


Tähän loppuun vielä uudet puhelimenkuoret jotka löysin kirpparilta, eikö olekin suloiset! Tähän kuvaan tiivistyykin hyvin tämän hetken fiilikset, toivotan teille vaaleanpunaista maanantaita! Ps. Jos haluat nähdä lisää tälläisiä kuvia niin seuraa mua Instagramissa nimellä @kristiina_laakso 

13 tammikuuta 2016

Ajatuksia tyylistäni

Heippa! Tällä kertaa postaus pukeutumisestani ja nuorisomuodista ylipäätään! Kuten kaikki jotka ovat tyylini kehittymistä seuranneet tietävät, että tykkään pukeutua fiiliksen mukaan erilaisiin vaatteisiin ihan laidasta laitaan. Päältäni voi löytää niin mustaa nahkaa kuin vaaleanpunaista pitsiä. Vuodenajat ovat aina näkyneet myös asuissani, syksyllä ja talvella viihdyn tummemmissa väreissä kun taas kevättä kohti mentäessä alkaa vaaleanpunainen taas viehättää, eikä tämä vuosi tunnu olevan poikkeus. Löysin itseni muutama päivä sitten ihastelemassa taas japanilaista gyaru-muotia, (romantic, hime & onee) johon pari vuotta sitten pukeuduin ja tuli niin iso ikävä tuota suloista tyyliä, että haluan kyllä tänä keväänä ottaa sieltä inspiraatiota niin pukeutumiseen, meikkiin kuin hiuksiinikin. Jotain aika lailla tuon tyylistä kuin tuossa blogin oikeasta reunasta löytyvästä kuvastani, mutta vielä ripaus lisää vaaleanpunaista ja bling blingiä, hahah.


Selailin Facebookin gyaru,-ja lolitaryhmiä sekä vielä pari vuotta sitten kovin aktiivista Enfant Terrible-foorumia ja olin vähän järkyttynyt. Missään ei ole enää ketään. Ne upeat mekot joista itse maksoin käytettynäkin melkein 200€ ovat nyt myynnissä muutamalla kympillä eikä ne silti tunnu menevän kaupaksi. Toki harrastajia edelleenkin löytyy, mutta ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, miittejä järjestetään kuulemma enää harvakseltaan. Yritin etsiä j-muotiblogeja joita ennen luin, mutta valtaosa on lopetettu. 

Vaikka tyylini on ja tulee olemaan hillitympää kuin mitä vielä nuorempana, niin olen silti sisimmässäni ikuinen prinsessa ja hiljaa kapinoin kaikkea tavallista ja arkista vastaan. Mun mielestä erilaisuus on ihanaa ja olen aina ihaillut ihmisiä jotka ovat rohkeasti omia itsejään ja pukeutuvat juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Siksi on mun mielestä tosi surullista kun esimerkiksi tämä japanilainen nuorisomuoti tuntuu menettävän jatkuvasti suosiotaan. Sen sijaan cosplay-tapahtumiin ja muuhun kyseisen harrastuksen ympärillä pyörivään juttuun olen törmännyt viime aikoina useinkin, onko cosplay nyt siis se juttu mitä j-muoti oli joskus? Entä onko nuorilla aina vaan kovempi tarve tulla hyväksytyksi ja olla samanlainen kuin muut kun ei tuo j-muotikaan enää tunnu iskevän samalla tavalla kuin ennen? Nämä vaan omia huomioitani, jos joku on tähän perehtynyt minua enemmän niin olisi kiva kuulla teidän ajatuksia! 

Oli se nyt sitten trendikästä tai ei niin jollakin tapaa tulee taas tämä tyyli pukeutumisessani näkymään, halusin vaan ennen sitä kirjoitella vähän ajatuksiani aiheeseen liittyen! Minkälainen pukeutuja sinä olet, iskeekö söpöily vai haluatko jotain hillitympää? 

10 tammikuuta 2016

Kirpputori Aarrekammio

Heippa! Niinkuin joku teistä ehkä muistaakin, mä tykkään kierrellä kirppareita ja siksi ilahduin kovasti kun Kirpputori Aarrekammio otti minuun yhteyttä yhteistyön merkeissä. Kävin paikan päällä ottamassa kuvia tätä postausta varten ja vastineeksi sain oman myyntipaikan kuukaudeksi. Mun on jo pitkään pitänyt viedä vanhoja vaatteita myyntiin ja loppiaisena kävin läpi koko vaatekaappini josta iso osa lähti tuonne kirpparille. Jos jotakuta kiinnostaa, niin mun myyntipöydän numero on 78. 


Kirpputori Aarrekammio on siis syksyllä 2015 perustettu kirppis Kauhavan keskustassa juna-aseman vieressä. Aarrekammio on laadukas ja raikas itsepalvelu kirpputori, josta löytyy myös pieni kahvila. Voin rehellisesti sanoa, että tämä on ehdottomasti siistein ja kodikkain kirppari, jossa olen ikinä käynyt, sisustukseen on todellakin panostettu ja liiketila on täynnä suloisia yksityiskohtia, kuten alla oleva kahvila ja kirpputori pienoiskoossa! 


En henkilökohtaisesti yleensä piittaa kirppareiden kahviloista, mutta tämä Aarrekammiossa sijaitseva on niin suloinen ja viihtyisä, että mielelläni siellä nauttisin kupin kahvia ostosten yhteydessä. Kahvin ja teen lisäksi tarjolla näytti olevan herkullisia donitseja sekä muuta pientä purtavaa. 


Kauniin sisustuksen lisäksi Kirpputori Aarrekammiossa mua viehätti paikan siisteys! Myös myyntipöydät olivat tilavia ja selkeitä, joten tavarat sai niihin hyvin esille. Myyntipaikka on yhteensä 120 cm leveä, johon kuuluu kuusi syvää hyllytasoa sekä tanko henkareineen esimerkiksi vaatteille ja asusteille. Myyntipaikkoja on kirpputorilla 100, joten siellä kyllä riittää katseltavaa. Koska kirpputorin siisti yleisilme on myös liikkeen omistajalle tärkeää, hän järjestelee myyntipöydät päivittäin veloituksetta. Pitkän ajomatkan takia en itse millään ehdi tuota myyntipaikkaa käydä jatkuvasti siistimässä, joten tämä on mun mielestä ihan huippu juttu! Onko sinulla tavaraa josta haluaisit päästä eroon? Varaa pöytä, hinnaston löydät täältä! Kivaa sunnuntai-iltaa! 

08 tammikuuta 2016

Blogihiljaisuus?

Heippa! Kuten olette varmaan huomanneetkin, uusia postauksia on ilmestynyt tänne viime aikoina aika harvakseltaan ja koen velvollisuudekseni vähän avata mistä tämä johtuu. Alkanut vuosi tuo tullessaan erilaisia muutoksia mun elämään; valmistun ammattiin, yhteishaku lähenee ja mun pitäisi tietää mitä teen kun nykyinen kouluni loppuu. Lisäksi sairauteni kanssa on taas ongelmia jonka seurauksena nyt tutkitaan missä hoitoni jatkuu. Mä oon aina inhonnut muutoksia ja rakastan sitä tavallista arkea kun tiedän että päivät vaihtuvat toiseen samalla tutulla kaavalla. Nyt yhtäkkiä kaikki tuntuu olevan yhtä kysymysmerkkiä ja olen niin väsynyt ettei voimani riitä mihinkään ylimääräiseen, kuten blogin ahkeraan päivittämiseen.  

Mua harmittaa tosi paljon sillä tämä blogi on mulle hirmuisen rakas, mutta nyt on pakko laittaa oma terveys etusijalle. En siis todellakaan ole tätä lopettamassa, kunhan vaan kerron teille miksi postaan toistaiseksi paljon harvemmin kuin mihin olette tottuneet. 


Kuten tässä postauksessa kerroin, olen perustanut toisen blogin, jonne päiväkirjamaisesti kirjoitan kuulumisiani mielenterveyskuntoutujan näkökulmasta. Blogi ei ole salainen, mutta en halua täältä laittaa sinne suoraa linkkiä. Mutta jos haluat tuota blogia lukea, lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen kristiina.laakso@hotmail.com tai laita Facebookissa viestiä ja annan sinulle tuon blogin osoitteen. Otan oikeudekseni miettiä kenelle osoitteen annan ja kenelle en, joten olisi mukavaa jos vähän kertoisit itsestäsi jos emme henkilökohtaisesti tunne. Näin pystyn edes hiukan kontrolloimaan sitä kuka blogia lukee, toivottavasti ymmärrätte! :) 

Ettette ihmettele miksi toista blogia jaksan päivittää ja toista en niin se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tänne Pitsisiivin kohti unelmia-blogiin haluan vain sellaisia oikeasti ajatuksella tehtyjä niin itseäni kuin teitäkin miellyttäviä kauniita postauksia. Tuonne toiseen taas kirjoittelen lyhyitä päiväkirjamaisia tekstejä joissa ei aina ole edes kuvia, tarkoituksena vaan että saan purkaa vähän ajatuksiani. Tähän menee luonnollisesti paljon vähemmän aikaa kuin pitkiin kuvapainotteisiin postauksiin ja koska nyt ei ole yhtään ylimääräistä aikaa tai jaksamista niin joudun usein valitsemaan ne lyhyet ja nopeat postaukset, jotka vähän helpottavat henkistä kuormaani. 

Eli kovasti nyt toivoisin teiltä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä, palailen tänne aina kun vaan suinkin pystyn! Ja jos haluat kuulumisiani seurata vähän "kulissien takana" niin laita viestiä ja annan sulle sen toisen blogin osoitteen. Kiitos ja anteeksi, palataan asiaan! 

Copyright @ Kristiina Laakso.. Blog Design by KotrynaBassDesign