CATCATCAT

18 helmikuuta 2015
Moikka! Eräs lukijani esitti toiveen, että pyhittäisin kokonaisen postauksen ihanille kissoillemme ja päätin tämän toiveen toteuttaa, sillä mulla on paljon siihen sopivia kuvia varastossa. Eli jos hullun kissanaisen lässytys rakkaiden kissojensa söpöydestä ei kiinnosta, niin tämän postauksen lukeminen kannattaa lopettaa tähän, hahah! Mä voisin ihan kertoa teille meidän vauvojen elämäntarinan, joten ottakaas mukava asento. Päätimme syksyllä Tonin kanssa, että haluamme meille kissan ja sopivasti meidän tutuille oli pentuja kissaemo pyöräyttänyt. Ehdotin, että meidän pitäisi ottaa ehkä kaksi kissaa, jotta ne pitäisivät sitten toisilleen seuraa sillä aikaa kun me ollaan Tonin kanssa töissä ja lopulta sitten päädyimme kaksi kaverusta ottamaan. Valitsimme pentueesta kaksi tyttökissaa, nimesimme ne Ninniksi ja Nelliksi. 


Kisulit kotiutuivat meille joulukuun alussa eli ovat olleen meillä nyt pian kolme kuukautta. Muutama viikko sitten alettiin tutkimaan, että mitkäs pallerot meidän tyttöjen jalkovälistä oikein pilkottaa ja noh, poikiahan kissat ovatkin molemmat! :-D Päätettiin, että kisut saavat kuitenkin pitää nimensä, ei me olla niin tiukkapipoisia etteikö perheeseemme kaksi poikatyttöä mahtuisi, hahah. 


Mä oon tosi eläinrakas, mutta täytyy silti myöntää, että kyllä mä oon eniten kissaihminen. Ne vaan on niin ihanan pieniä, pehmeitä ja kovin ilmeikkäitä veikkoja. Musta on ihanaa katsoa niiden touhuja, miten ne juoksevat hulluna ympäri kämppää vailla minkäänlaista päämäärää, miukuvat ja kehräävät sylissä. Mä tykkään olla yksin, välillä kaikki ihmiset vaan ärsyttää mua. Niinä hetkinä on parasta olla yksin kotona kissojen kanssa, kääriytyä sohvalle ja alkaa kirjoittelemaan blogiin. Kissat nukkuvat vieressä, tiedän etten ole yksin, mutta on silti niin ihanan hiljaista. Kun olen surullinen, kissat selvästi aistivat sen ja mönkivät syliini minua puskemaan ja kutittamaan pitkillä viiksillään. Tuntuu, että ainakin joku ymmärtää. 


Äidin ja isän luona asuu kaksi norjalaista metsäkissaa, Namine ja Melissa. Namine, tuttavallisemmin Nami, on mun kissa. On niin suloista, että vaikken enää asu kotona, niin aina kun sinne menen käymään, Nami selvästi muistaa mut! Se tulee heti eteiseen vastaan, kiehnaa jaloissa ja kun istun johonkin, se hyppää syliin. Samalla eteiseen taapertaa sinisellä kielellään läähättävä chow chow-koirani Misty, joka on muuten ehkä maailman tyhmin koira, hahah. Mutta silti niin älyttömän suloinen ja symppis otus. Parasta kotona vietetyissä viikonlopuissa on se, kun pääsee pitkästä aikaa koiran kanssa metsään kävelylle! Sitä tulee kyllä aina niin ikävä. 


Eläimiä, etenkin kissoja, on mun mielestä hirmukiva kuvata, koska se on niin haasteellista. Kissat juoksevat ympäriinsä, puskevat kameraa ja juuri kun otan kuvan, ne lähtevät pois. Niitä ei vaan kiinnosta tai sitten kiinnostaa ihan liikaa. Välillä tuntuu, että ne tekee tän ihan vaan kiusallaan! :-D Kun ne nukkuvat, saan hyviä kuvia, mutta onhan sellaiset niiden leikkien keskeltä otetut kuvat paljon kiinnostavampia. On niin älyttömän palkitsevaa löytää 500 otetun kuvan joukosta se yksi täydellinen! 


Haluaisin lopuksi kuulla, minkälaisia kissoja teiltä löytyy! Jos haluatte kerrankin paasata jollekin kissoista oikein sydämenne kyllyydestä niin nyt on elämänne tilaisuus, sillä täällä yksi hullu kissanainen odottaa teidän kertomuksia, hahah. Niin ja jos meidän kissoista tai vaikka Misty-koirasta on kysyttävää, niin vastailen mielelläni. Välillä kun kirjoitin tätä, mulle tuli just sellanen olo, että "hei mä oon Kristiina 13 vuotta ja mä kerron mun blogissa mun kissoista" mut toivottavasti joku jakso lukea kuitenkin! :-D Huomenna lähden töiden jälkeen taas viikonlopuksi porukoille, seuraava postaus sitten sieltä. 


Onko teillä kissoja tai muita eläimiä?

16 kommenttia

  1. mulla oli kissa ja koira..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmikin menetys on kyllä tosi kamalaa! Mun entinen kissa jäi auton alle muutama vuosi sitten, ja se surettaa kyllä vieläkin! :(

      Poista
  2. Mulla ei oo lemmikkejä, kovasti miukun tahtoisin mutta avomies on allerginen niille :/

    Kun asuin kotona, meillä oli kissoja ja kotitalolta löytyy nytkin pari kissaa, ulkokissoja ovat, koska porukat asuu maalla eikä naapureitakaan oo ihan vieri viereen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolison allergia on kyllä ikävää :/ Toivottavasti saat tassuterapiaa sitten jostain muualta jos ei kissoja kotona voi pitää! :)

      Poista
  3. Mun koira kuoli muutama vuosi sitten vanhuuteen ja eipä aikaakaan, kun oli kissankin aika lähteä. Ihania olentoja oli molemmat ja niin on sunkin kisut 😻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! (: On kyllä niin surullista kun lemmikin menettää, itselläkin siitä kokemusta. :(

      Poista
  4. Ihania kisuja.Mulla ei tällä hetkellä kissaa,mutta hankin uuden jossain vaiheessa.Menetin oman norskin vajaa 4 vuotta sitten sairauden vuoksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että tosi ikävää! :/ Norskit on kyllä niin ihania kissoja! (: Toivottavasti saat uuden kisulin pian!

      Poista
  5. On kyllä aivan hirmu söpöjä tapauksia nuo teidän kissat! Itelläni on 7-vuotias pikkuinen musta maatiaiskissatyttö. Sillon kun se tuli meille, niin meidän sen aikainen koira pesi sitä aina ja kohteli kuin omaa vauvaa. Kunhan ensin vain saatiin tyttö pois yhden rahin alta, mihin se piiloutui moneksi tunniksi ensimmäisenä päivänä. Oli niin pieni ja avuton, että ihan säälitti kun se vaan inisi siellä alla ja kurkki pelokkaasti uuden kodin elämää.

    Se on kamalan arka vieraita kohtaan, mutta meille perheenjäsenille oikeen lempeä sylivauva - vaikkakin sen pitää itse antaa tulla syliin, muuten ottaa herneet nenään ja luikkii matkoihinsa. Asutaan maalla, joten varsinkin kesällä sitä näkee pääasiassa pelkästään ruokakupin äärellä, muuten neiti vaeltelee omia reittejään. Mutta ollaan kyllä huomattu, että se ei n. kilometriä kauemmas kotoota lähde. Välillä kun koiran kanssa on lenkillä, niin voi bongata sen jostain ojasta köllimästä läheltä kotia... :-D Mikäs siinä sitten jos se ojanpohja on mukavampi kuin lämmin, pehmeä sohva kotona.

    Meidän koiran kanssa se on ihan tosi hyvää pataa, vaikka kun koira meille tuli niin ensimmäiset 2kk kissa asusteli meidän pihalla olevassa varastorakennuksessa. Loppuenlopuks me sitten vaan tuotiin se sisälle, koska kylmä syksy lähestyi joten pitihän se nyt saada sisälle lämpimään. Kyllä ne siitä sitten pikkuhiljaa ystävysty. Nykyään koira pistää välillä pään sohvalle ja kissa rupeaa pesemään sitä, vallan herttainen näky! Mutta kyllä niitä mattoja saa olla oikasemassa ihan tiuhaan tahtiin myös tuon kaksikon jäljiltä.. :-D

    Tämän pikkumustan kanssa meille tuli sillon aikoinaan sen veli, mutta se ehti olla vain vajaat kolme vuotta, kun sitten katosi kuin tuhka tuuleen. Ei ehditty harmiksi leikata sitä... Joo tosiaan, tää tyttö sai vuonna 2010 viisi söpöä pientä pentua! Luultiin aina synnytykseen asti että se on vain lihava, kunnes vappuna ihmeteltiin kun kissa ei millään meinannut tulla vintiltä pois. (Se siis viihtyy tosi paljon meidän vintillä, missä saa pyydystää hiiriä ja olla rauhassa mun pikkusisaruksilta) Sieltä sitten löytyi ne viisi pientä karvapalloa :') Tästä tuli aika stoori, mutta kun annettiin lupa vähän höpöttää omasta kissasta niin pistin vähän ranttaliks! :D

    VastaaPoista
  6. Oh noes, pistit pahan tohon loppuun, koska ite olen just sitä ihmistyyppiä jolle se oma kissa on maailman tärkein, ja siitähän jaksetaan sitten jauhaa vaikka miten paljon! :-D Mutta aivan mainioita tapauksia näyttäis olevan noi teijän kissat, ja voi luoja kun nauroin tolle väärälle sukupuolijutulle! Omaan blogiini olen kissasta (siis omastani) jauhanut postaus toisensa perään, eli jos kiinnostaa niin osoitteesta http://annajarvinen.blogspot.fi/ löytyy juttua, tunnisteella Mooses valikoituu ne kissa-painotteiset :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah hyvä kuulla että on muitakin kissahulluja, jotka voisivat omistaan höpistä vaikka millä mitalla! :D Käyn katsomassa sun blogista kissajuttuja! :)

      Poista
  7. Aivan ihana postaus ja erittäin hyvälaatuiset kuvat! Kyllä nuo teidän kissat on suloisia otuksia, niin on myöskin Misty-koira. Huono päivä on ollut, niin kylläpä tämä postaus sai mulle hyvän fiiliksen. Itseasiassa toivoisin, että vielä joskus saisi lukea lisää lemmikkiaiheisia postauksia sun blogistasi. :)

    Mun kotoani löytyy musta katti. Ikää kisuherralla on noin neljä vuotta. Varsinkin kesäisin se saattaa kiivetä välillä kotipihassa olevan linnunpöntön päälle tarkkailemaan. Ulkona tuo katti tuntuu viihtyvän useita tunteja jopa kovallakin pakkasella. On se kyllä niin hassunnäköinen, kun se tulee sisälle aivan lumisena talvisin. :D Öisin se tykkää vallata puoli sänkyä niin, että itse meinaa liukua lattialle. Pitäisi hankkia parisänky, että kisuli mahtuu viereen kunnolla, eikä itse tarvitse varoa, että putoaisi pois sängyltä. :D Kuva kisusta löytyy mun instagramista, jos joku haluaa nähdä. Nimeni on siellä sunny_girl1235.

    Kotonani asuu myös kaksi pohjanpystykorvaa. Melkein viisivuotias uros ja hieman päälle kolmevuotias tyttökoira. Uros on hieman rauhallisempi kaveri, joskin usein myös aika laiska. Lenkillä virtaa kuitenkin olevan ehkä jopa liikaa. Muuten oikein kiltti otus. Tytölllä energiaa riittää vaikka kuinka paljon pitkänkin lenkin jälkeenkin. Nuori neiti keksii joskus vaikka minkälaisia kierouksia, mutta ilkeä hän ei ole kenellekään. Molemmat tykkää huomiosta, kuten rapsutuksesta ja silittämisestä. Myös herkut maistuu näille kavereille.

    Taidan jättää tämän näistä otuksista tarinoinnin tähän. Juttuahan noista riittäisi vielä paljonkin lisää, mutta ehkä on parempi lopettaa nyt tai muuten saattaa käydä niin, että huomaan parin tunnin päästä kirjoittavani romaania lemmikeistä. :D

    VastaaPoista
  8. Mulla on itseäni 3 vuotta nuorempi kissa eli tänä vuonna tulee 12 vuotta täyteen!:3 Se on semmoinen suht laiska mutta TOSI luonnekas kisu!♥ Suloisin kissa varmaan ikinä!♥ Sullakin ihan suuuper söpöjä kissuja!:3

    VastaaPoista
  9. Kaverin kissaa luultiin kans aluks tytöksi, mutta poikaha se. Nimee ei vaihettu.

    VastaaPoista
  10. Voi kun he ovat suloisia<3 Meillä on miehen kanssa kuusi vuotias pienikokoinen sekarotuinen koira, mutta koska se on suuren osan elämästään viettänyt kissojen kanssa ollaankin puhuttu, että hommattaisiin sille maatiaiskissa seuraksi, kun mulla on kauhea kissakuume ja toisen koiran ottamista ei voida harkita kun kahdelle koiralle olisi vaikeaa löytää tuttavapiiristä yhden yön hoitopaikkoja pikku reissujen ajaksi, kun taas kissat voi pieneksi ajaksi jättää kotiinkin :)

    VastaaPoista
  11. Itellä on kissa, mustavalkoinen ihanaihana Tara, labradori Pessa ja viis undulaattia (tällä hetkellä :D) Itekki rakastan kissoja, ne on niin viisaita. Tosi kauniita nuo teidän kissat!

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.